Google

17.9.06

Tee, kun kerran käsketään

Palvelin 1970-luvun alussa kirjurina Säkylän varuskunnan aliupseerikoulussa.

Koulun komppanioiden viikko-ohjelmat kirjoitettiin silloin ikivanhoilla kirjoituskoneilla kalkeeripaperien kanssa useina kappaleina. Se oli ihan ymmärrettävää.

Mutta sitä oli vaikea ymmärtää, että viikon jo mentyä joku koulun kersanteista tai muista kantapeikoista tuli kiukkuisena kysymään, miksei ohjelmista ollut kirjoitettu jälkikopioita. En muista hänen käyttämäänsä termiä, mutta hän otti uhkaavan ja hyökkäävän asenteen ja vaati heti kirjoittamaan jo menneet ohjelmat n kopiona.


Saattoi hyvinkin olla vasta seuraavalla viikolla, kun koulun vääpeli, välitön esimieheni, huomasí mitä tein, ja kysyi miksi ihmessä kirjoitan uudestaan jo toteutuneita viikko-ohjelmia. Selityksen kuultuaan hän mutisi itsekseen jotakin siihen suuntaain kuin "Joko taas". Hän ei vaikuttanut lainkaan huvittuneelta. Pikemminkin ärtyneeltä.


Harmitonta armeijahuumoriako? Mitä jos miettisit uudelleen. - Eikö pikemminkin esimiesaseman väärinkäyttöä. Joka tapauksessa se onnistui vain vahvistamaan käsitystäni siitä, että Huovinrinteellä asiat eivät olleet oikein järkevällä tolalla. Ainakin 1970-luvulla koko homma perustui vain yhteen ajatukseen: kun minä käsken, sinä teet. Ja näitä samaisia sankareita pidettiin sitten siviilissä hyvinä esimiehinä. Voin vakuuttaa, että työn tuottavuus Huovinrinteellä ei ollut kovin hyvä. Siellä, niinkuin muissakin varuskunnissa, oppi välttämään esimiehiä, katoamaan näkyvistä jopa avoimella kentällä, ja ennenkaikkea välttelemään työtehtäviä parhaansa mukaan, ettei joutuisi tekemään jotakin, missä ei ollut mitään järkeä.



Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama


Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

Kukkakaalin turhat lehdet

Vihannestiskin ääressä ei nykyisin sitä enää yleensä näe. Mutta taannoin sen kuitenkin näin: keski-ikäinen nainen riipimässä kukkakaalista lehtiä: hän ei maksaisi kauppiaalle senttiäkään ylimääräisestä.

Katselin naista ja tuumailin itsekseni: tietämätön naisparka. Hennot herkät pienet lehdet käytän salaatin täydennykseen. Isommat lehdet ja kanta päätyvät keittoihin, kastikkeisiin, patoihin, muhennoksiin. Nainen ei tiennyt mitä herkkuja kitsauttaan heitti pois. Kaalit ovat loistavia maustekasveja. Ne tuovat omalta osaltaan ruokaan ruuan maun.





Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

Amerikkalainen jihad Afganistanissa

Amerikkalaisten pyhä sota terrorismia vastaan on poistanut Afganistanista laillisuuden turvanneen mekanismin, talebanit.

Kyllä, kyllä; talebanit ovat fundamentalistinen muslimipoppoo, joka toimii juuri niin ymmärrettävästi kuin fundamentalistit aina: ilmeisen suvaitsemattomasti ja moraalisen närkästyksen pyhittäminä. Fundamentalisti on toki kyvytön näkemään mitään etua moniarvoisuudessa. Hänen maailmansa ei enää kehity. Se olisi jo valmis; kunhan vain muutkin saataisiin samaan kuriin.

Mutta ennen talebaneja afganistanilaiset olivat lopen kyllästyneet laittomuuteen, korruptioon ja rikollisten hirmuvaltaan. Talebanit panivat sille pisteen. Kovin keinoin tosin, mutta panivat kuitenkin.

Nyt amerikkalaiset ovat poistaneet talenbanin. Ja Afganistanin kansa saa jälleen tottua laittomuuteen, korruptioon ja rikollisten hirmuvaltaan.


Niin siinä kay kun fundamentalisti Bush vapauttaa Afganistanin kansan fundamentalistisen talebanin hirmuhallinnosta, ja levittää Afganistaniin demokratian vapauttavan opin. Ei menne pitkään, kun Bush saa panostaa sotaan heroiinia vastaan omalla takapihallaan. Jollakinhan afganistanilaistenkin on elettävä. Realistisin vaihtoehto nykyoloissa taitaa olla oopiumin viljely. Siitä pitävät huolen karut kasvuolot ja huumeparonit.


Murheellsen huvittavaa tässä on se, että George W. Bush - Yhdysvaltojen presidentti - tuntuu olevan arvoiltaan likipitäen yhtä joustava kuin talebanit. - Sota terrorismia vastaan on fundamentalistin sota fundamentalisteja vastaan. Miten siinä kukaan voisi voittaa? Sodan perusideahan on kutakuinkin niin väärä kuin sodan idea nyt ylipäätään voi olla.





Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

Paavin itseääntoteuttava kannanotto

Paavi siis - tyhmyyksissäänkö? - meni ja sanoi ääneen, että muslimit ovat valitettavan sotaisia ja aggressiivisia.

Niinpä muslimit sitten suuttuivat ja vaativat paavia hirtettäväksi.

Eikös paavi siis ollut oikeassa?


Vaan varsinainen kysymys onkin siinä, kannattaako asioista puhua, vai pitääkö vain olla ja elellä kuin ei mitään. Paasikivi akoinaan oli sitä mieltä, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken kehityksen ehdoton edellytys (tms.). - Mutta kaikkea ei ehkä oikopäätä kannata paukuttaa julki.

Ellei sitten haluakin nostaa kissaa pöydälle ja ryhtyä kanaa kynimään.





Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

3.9.06

Julkisuus - rangaistus vai ei

Porvoon tuomiokirkon sytyttäjä passitettiin siis vankilaan.

Hänen kaksi toveriaan sen sijaan jäivät rangaistuksetta, vaikka jättivät ilmoittamatta rikoksen ja jättivät hälyttämättä apua, vaikka ainakin jälkimmäinen taitaa olla velvollisuus, jonka tekemättä jättämisestä rangaistaan. - Luulen.

Tuomioistuin perusteli näiden kahden rankaisematta jättämistä sillä, että julkisuus oli heille riittävä rangaistus. Todella mielenkiintoinen perustelu, kun ajattelee mihin kaikkeen julkisuudenkipeät narsistiset nuoret ovatkaan valmiita julkisuutta saadakseen.

Tuomioistuimella saattoi olla julkisuuden merkityksestä aivan eri mielikuva kuin nuorilla itsellään. Eikä rikoslaki edes taida mainita julkisuutta rangaistuskeinona?

Joka tapauksessa Porvoossa pelastuslakia - seköhän se on? - ei tarvitse noudattaa. Siitä on nyt tuomioistuimen päätös. - Miksiköhän noita lakeja ylitpäätään edes laaditaan...






Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.