Mielikuvaelämä

Siirtolapuu? - Matkimisen mekanismi

Puhuttu kieli muuntuu joskus järjettömilläkin tavoilla. Koska se järjettömyydestä huolimatta muuntuu, vaikuttamassa täytynee olla ihmiseen sisäänrakennettu mekanismi, jonka automatiikka kyselemättä sivuuttaa älyn, tiedon ja harkinnan.


On siitä jo jokunen vuosi, kun Ylen aikaisen nuori naistoimittaja haastatteli jotakuta siirtolapuutarhaihmistä. Jostain syystä tämä toimittaja hyvin haastavaan, liki hyökkäävään sävyyn puhui koko ajan Siirtolapuu-Tarhasta. Siirtolapuutarhaihminen puolestaan lievästi hämmentyneeseen sävyyn puhui aina huolellisesti painottaen Siirtola-Puutarhasta. (Painot siis suurten kirjainten tavuilla).

Asia jäi vaivaamaan minua; eikö Ylen aikaisen nuori naistoimittaja - vaikka oli puheviestinnän ammattilainen - todellakaan tajunnut puhuvansa tarhasta, jossa kasvaa siirtolapuita? Kun siirtolapuutarhaihminen sensijaan selvästi tajusi eron ja puhui puutarhasta, jolla on etuliite 'siirtola'. (Miksi siirtolapuutarha sitten on juuri siirtolapuutarha, on kokonaan toinen juttu, enkä aio sitä edes yrittää nyt itselleni selvittää.)

Tauti on sittemmin levinnyt niin radion ja television puhetyöläisten kuin meidän kuuntelijoidenkin keskuudessa. Liki systemaattisesti moniosaisen yhdyssanan pääpaino tulee nykyään tavallisesti viimeiselle yhdysosalle. Huolimatta siitä, että sanan merkitys saattaa muuttua sen vuoksi hyvinkin merkittävästi. Nyt puhutaan Keskusrikos-Poliisista, Talvikunnossa Pidosta, Pääesi-Kunnasta, Lapinuuni-Linnusta ja lukemattomista muista kummallisista asioista, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

No analyyttikko kun olen ja aina pohtimassa syitä, tulin viimein ajatelleeksi sitä, että ihmisellä täytynee olla sisäänrakennettu automaattinen matkimisen mekanismi. Mekanismi lienee niin vahva, että se voittaa tietoisuuden sanojen merkityksen muuttumisesta. Olisiko kyse mekanismista, jolla puhuva ihminen on kyennyt sopeutumaan ja samaistumaan kulloiseenkiin yhteisöönsä. Sen avulla sanat ja ääntämykset siirtyvät kielestä ja kansasta toiseen vaivattomasti.

Sama mekanismi on kerran liki nolannut minut: Juttelin ihmisen kanssa, jolla oli paha ärrävika. Olen ennenkin huomannut että ympäristöni tai jopa yksittäisen puhekumppanini puhetapa saattaa tarttua minuun hyvinkin nopeasti. Mutta kun huomasin ärrieni särkyvän ja häviävän, minun oli pakko alkaa etsiä ärrättömiä sanoja. Kumppani tuskin olisi käsittänyt, että en suinkaan tarkoituksellisesti pyrkinyt imitoimaan tai varsinkaan pilkkaamaan häntä.

Vahva mekanismi tuo siirtolapuu -mekanismi.

posted by Unknown @ 10:00