Mielikuvaelämä

Purjelaiva väisti tiistaina - eksaktiuden ylistyslaulu

Helsingin Sanomien kuvatekstit ovat jo jonkun vuoden olleet omituisen eksakteja. Nimenomaan omituisen, sillä ne tuntuvat pyrkivän hyperrealistiseen tilanteen kuvaukseen, joka rikkoo totuttuja kuvan lukemisen tapoja. Minkähänkaiseen mielikuvaan lukijasta ja kuvalla viestimisestä ne mahtavatkaan perustua.


"Purjelaiva väisti tiistaina Kustavin Kivimaan ja Vartsalan välillä toistaiseksi liikennöivää varalossia." kertoi valtakunnan suurimman aviisin eli Helsingin Sanomien kuvateksti täsmällisesti keskiviikkona 29.6.2005 (sivu A 11). Kuvassa oli kuitenkin vain laituriinsa kiinnittynyt varalossi(?) ja sen takana väylällä kulkeva kaksimastoinen alus punaisin purjein.

Eksaktiushan on toki kaltaiseni analyyttisen niuhon mielestä vallan hyvä juttu ja jopa suoranainen hyve, mutta siinäkin voi näköjään ajautua pahan kerran hakoteille, eli nykysuomeksi pihalle. Ainakin minun todellisuuskäsitykseni mukaan.

Olisipa todella mukava tietää, millaiset ovat HS:n toimittajien nykyiset kuvatekstiohjeet. Näinkö: "Eksakteja, olkaa eksakteja: kertokaa aika ja paikka ja mitä kuvassa tapahtuu. Ja ennen kaikkea, olkaa tarkkoja aikamuodon suhteen: kuva esittämä tapahtuma on jo tapahtunut, se on menneisyydessä!" julistaa nuorten ymmärtämättömien toimittajaharjoittelijoiden pään menoksi teknokratiahenkinen kouluttaja tai toimituspäällikkö?

Kun vuosia sitten vierailin silloisessa Neuvostoliitossa yhdellä noista oman aikansa erikoisuuksista, eli kotiseutumatkalla Viipurin satamasaareen Uuraaseen, seurasin huvittuneen hämmentyneenä videokuvaajaturistia, joka kuvasi männikössä olevaa entistä hautausmaata ja selosti nauhalle jotakuinkin seuraavaa: "Ja tässä on männikössä oleva hautausmaa". Muistin silloin lämpimin tuntein jo silloin ikivanhaa kaitafilmikuvaajan opaskirjaa, joka opetti ettei ole mitään syytä mahdollisessa selostuksessa sanallisesti toistaa sitä, minkä katsoja itse omin silmin kuvasta näkee.

Toinen oppi - en tosin muista, onko tämäkin oppi jostakin opaskirjasta vai mahdollisesti jopa itse päättelemäni - on se, että kuva on nyt: Katsoja kokee kuvan nyt ja tarkastelee sen sisältöä nyt. Siten 'Laiva ohittaa lossin' on katsojalle luontevampi kuvateksti kuin 'Laiva ohitti lossin'. Katsoja lukee kuvatekstin ikäänkuin kuin siinä lukisi 'Kuvassa laiva ohittaa lossin'. Joskus ajankohtakin on toki merkityksellinen, ja silloin sen mainitseminen on mitä suurimmassa määrin paikallaan, mutta pitäisikö minun todella panna merkille nimenomaisesti se, että juuri tiistaina se purjelaiva ohitti Kustavin varalossin - Ei, sitä en voi mitenkään uskoa.

Katsotaanpa siis:
- Se että väylällä on purjelaiva, on uutisen ja kuvan kannalta aivan toissijaista. Mitä ilmeisimmin valokuvaaja on vain halunnut sen rekvisiiitaksi. Eikä se laiva sitä paitsi edes suinkaan väistä sitä lossia; se vain kulkee väylällä lossin takana.
- Se että kuvan tapahtuma tapahtui tiistaina ei ole nimenomaisen kuvan kannalta välttämätöntä tietoa, miksi siis lainkaan kertoa sitä ja kirjoittaa kuvateksti menneessä muodossa?

Mikä sitten minun todellisuuskäsitykseni mukaan olisi lossikuvan mielekäs kuvateksti? Uutisen tiivistyksenä menettelisi ehkä jokin sellainen kuin "Kustavin Kivimaan ja Vartsalan välillä toistaiseksi liikennöivä varalossi". - En minä tiedä, mutta en edes yritä ollakaan kuvatekstitoimittaja. Minä olen lehden lukija ja siten vain ihmettelen tätä ilmiötä, jota voin pitää teknoratian hämmästyttävänä harhaantuneisuuden taidonnäytteenä: "Pikkupoika kulki keskiviikkona Gazassa israelilaisen sotilaan ohi". - Huh!

posted by Unknown @ 08:25