Mielikuvaelämä

Vasta todellisuuden tulkinta luo todellisuuden

Mitä oikeastaan tarkoitan motollani, että sama todellisuus voi yhdelle olla yhtä juhlaa ja toiselle silkkaa kärsimystä? Miten niin emme elä samassa todellisuudessa? Tottahan aurinko on kaikille sama. Ja maat ja mannut. Ja talot ja autot ja muut ihmiset. - Tarkoitan sitä, että vasta todellisuudelle itse antamamme tulkinta luo meidän oman todellisuutemme. Emme me elä reaalisessa todellisuudessa vaan omassa mielikuvassamme todellisuudesta. Me elämme päämme sisässä.

Dr. Phil jaksaa toistaa omassa TV-ohjelmassaan varsin usein, että emme elä todellisuudessa, vaan omassa tulkinnassamme siitä. Asia on oikeastaan varsin yksinkertainen ja jopa itsestään selvä, kun sen vain on kerran pohtinut: Merkityksiin reagoimme tunnetasolla, ts. merkitys on on sitä, miltä asia meistä tuntuu, miten se meihin vaikuttaa. Fyysinen todellisuus (aurinko, maat, mannut jne.) on toki meille kaikille sama, mutta se mitä merkityksiä sille annamme, tapahtuu jokaisen oman pään sisällä. Siten lopputulos on jokaisen kohdalla henkilökohtainen. Niinpä todellisuuden merkitykset ja sen aiheuttamat tunteet ovat jokaisen henkilön omia luomuksia, omia tulkintoja todellisuudesta: yhdelle yhtä juhlaa, toiselle silkkaa kärsimystä.

Mutta miksi sitten annamme samalle todellisuudelle niin erilaisia merkityksiä? Miksi yksi ottaa kaiken kevyesti ja elää elämänsä onnellisena? Miksi toinen ottaa kaiken varsin raskaasti ja kärsii ahdistusta, pelkoa ja tuskaa? Miksi jotkut ovat raivostuttavan aktiivisia positiivisia touhottajia kuin meluisa Hemuli 'Taikatalvessa' ja toiset arkoja pelkureita kuin ujo Nyyti ('Kuka lohduttaisi Nyytiä')? Tai synkkiä pohdiskelijoita kuin Piisamirotta 'Taikurinhatussa'?

Miksi yksilö on sellainen kuin on? En edes yritä vastata näin vaikeaan kysymykseen. Se kai tiedetään, että syitä on sekä perinnöllisyydessä että ympäristötekijöissä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa myös fyysisiä tekijöitä: liikunnan ja ravinnon vaikutusta. (Joista varsinkin jälkimmäinen tosin on vahvasti sidoksissa perimään.)


Vuosia, vuosia sitten silloinen vaimoni ihmetteli, mikä minua vaivaa. Olin liki aina jännittynyt ja ahdistunut. Vasta nyt vuosikausia myöhemmin olen saanut selville yhden syyn jatkuvaan ahdistuneisuuteni. Se oli ainakin minulle todellinen yllätys: kahvi.

Lopetin kahvinjuonnin vuosia sitten, kun totesin, että kahvi ei jotenkin sopinut minulle. Kahvi on kuitenkin hyvää, joten sittemmin olen tuolloin tällöin juonut kupposen. Mutta jos juon kupinkin kahvia kahtena tai kolmena päivänä peräkkäin, vanha tuttu ahdistus palaa. Ensin tuskin huomaan sitä, mutta sitten alan ihmetellä miksi stressaan, miksi ahdistun, kun mitään oikeaa syytä siihen ei ole. Ja muistan: olen taas juonut kahvia muutamana päivänä.

Nähtävästi kahvi muutaa elimistöni toimintaa ja aineenvaihduntaani niin, että alan kehittää stressihormoneita tms. säätelyaineita. Ja niin todellisuudentulkintani muuntuu tuskaiseksi: Elämästä tulee todella vaikeaa. - Kokemuksesta tiedän myös, miten jotkin allergialääkkeet muuttavat minut tylsäksi zombiksi, tai miten kipu vie kaiken sieto- ja toimintakyvyn. - Fyysinen todellisuus ympärilläni on pysynyt koko ajan samana; oma tulkintani siitä on muuttunut kahvin, lääkkeen tai kivun vuoksi.

Entä mottoni kommentti tasa-arvosta? Ahdistuneena, zombina tai kipuisena en pysty ajattelemaan, en pysty luovaan työhon, innostumaan, nauttimaan... Ei minulla silloin ole tasa-arvoisia edellytyksiä toimia yhteiskunnassa. Tasa-arvo tulkitaan usein siten, että se merkitsisi sitä, että kaikilla tulee olla yhtälaiset mahdollisuudet yhteiskunnassamme. Ajatus on mieletön: jo kahvinjuonti vie minulta yhtäläisen aikaansaamisen mahdollisuuden. Ei ihmisellä ole yhtäläisiä mahdollisuuksia, jos hänen aineenvaihduntansa tekee elämästä hänelle ahdistavan.

Olipa syynä sitten perimä, ympäristötekijät tai sitten vaikkapa kahvi, me tulkitsemme todellisuutta jokainen omalla tavallamme. Yhdelle todellisuus on iloinen kuin onnelliselle Hemulille, toiselle pelottava kuin Nyytille ja kolmannelle ahdistava kuin minulle kahvinjuonnin jälkeen. Ja kuitenkin se fyysinen todellisuus on kaikille aivan sama.

posted by Unknown @ 08:40