Mielikuvaelämä

Mielikuva - tiedon, uskon vai luulon varassa?

Nykyajan sivistynyt ihminen pitänee itsestään selvänä, että hänen käsityksensä - mielikuvansa - todellisuudesta perustuu tietoon. Tarkemmin ajatellen hän kylläkin uskoo sen perustuvan tietoon. Niin, tai siis luulee...


Musta surma levisi Euroopassa 1300-luvun puolivälissä ja surmasi kaksi kolmannesta väestöstä, eli n. 25 miljoonaa ihmistä. Tautia levitti mustarotta, tai tarkemmin ottaen sen kirppujen mukana levinnyt Yersinia Pestis -ruttobakteeri. Näinhän me olemme tienneet viimeiset sata vuotta. Tosin tauti sittenkin saattoi johtua Ebola- tai Marburg-viruksen kaltaisesta viruksesta. Musta surma olikin kenties verenvuotokuume! Niin arvelee oman aikamme tutkimus. Tauti levisi bakteeritaudiksi aivan liian nopeasti, ja uhrien ihohan muuttui mustaksi niinkuin verenvuotokuumeissa käy.


Tieto on varsin arveluttava luonnonvara. Kun sanomme tietävämme, tarkoitamme aikamoisen monien asioiden kohdalla, että uskomme tietävämme; Tiedämme kenties uusimman tiedon, mitä asiasta on selvitetty, mutta myöhempi selvitys saattaa tämän tiedon toki aikanaan kumota. Mielikuvamme asioista perustuu siten tietoon, jota uskomme asiasta omaavamme. Ja jos tietoa ei ole, pelkkään uskomukseen ilman tietoa.

Mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän uskoo. Keskiajalla oli täysin normaalia haastaa eläimiä oikeuteen erilaisista rikoksista syytettyinä. Ja eläimiä myös tuomittiin vaikkapa roviolla poltettaviksi. Uskottiin aivan vankasti - siis tiedettiin - että paholainen saattoi ottaa eläimen haltuunsa ja panna sen tekemään pahojaan viattomien ihmisten pään menoksi.

Mielikuva todellisuudesta perustuu itseasiassa siis aina uskomuksiin. Jos tietoa on saatavilla, ainakin osa ihmisistä perustaakin uskomuksensa - mielikuvansa - tietoon. Osa perustanee sen silti aina vain omiin uskomuksiinsa; luuloihinsa ja jopa ennakkoluuloihinsa. Joka tapauksessa meillä tuntuu olevan välttämätön tarve löytää kaikelle selitys, se oma mielikuvamme syistä ja seurauksista. Jos tutkittu tieto ei sitä tarjoa, käytettävissä ovat tietenkin aina omat luulot ja toki myös uskonto. Uskonnon avulla ihminen voikin perustella aivan minkä hyvänsä uskomuksensa ja pitää sitä oikeutettuna. Oikeastaan uskonnot taitavatkin käytännön elämässä olla oikeutus luulemiseen. Usko ja luulo kun eivät edes käsitteinä ole kovinkaan kaukana toisistaan.


Ei yhteiskunnan tukipylvään asema tietoa edellytä. Vankat käsitykset (luulot/ennakkoluulot?) siihen kylläkin tarvitaan.

posted by Unknown @ 07:50