Mielikuvaelämä

Tulosmittari - mielikuva joka määrää todellisuuden

Edellisessä postissa käsiteltiin mielikuvia, jotka muuttavat todellisuutta; suurta haavetta ja suurta pelkoa. On olemassa muitakin mielikuvia, joilla on sama kyky: Yritysten tulostavoitteet - ja etenkin niiden mittarit - muuttavat yritysten toimintaa, ja siten todella muuttavat myös yritysten todellisuutta hyvinkin nopeasti.


Pankkikriisin alla pankinkonttorien - ja konttorinjohtajien - onnistumista mitattiin luotonannon kasvulla; Jos konttorin luottokanta ei kylliksi kasvanut, konttorinjohtaja sai kuulema yleensä ruveta etsimään itselleen uutta työpaikkaa.

Kenelle hyvänsä pitäisi olla - ja olisi totta vie pitänyt jo silloinkin olla - itsestään selvää, ettei luotonantoa voi jatkuvasti kasvattaa enempää kuin terve luotonkysyntä edellyttää. Mutta pankkikriisin alla luotonantoa kyllä kasvatettiin vaikka väkisin: toimialalla kuiskittiin, että kun terve kysyntä oli tyydytetty, konttorit joutuivat tyrkyttämään luottoa maksukyvyttömille, huijareille ja joissain tapauksissa mahdollisesti suorastaan rikollisille. Niinpä luotonannon kasvu kasvatti myös pankkien luottoriskiä. Ja tottahan pankkien luottotappiot siitä sitten lähtivätkin kasvuun. Varsinkin kun muitakin syitä laman myötä ilmaantui ihan riittävästi.

Kuulostaa mielettömältä liiketoiminnalta, mutta silti sitä tehtiin.


Kun liiketoimintaa mitataan jollakin mittarilla, niin liiketoiminta sopeutuu tuottamaan nimenomaan sen mittarin mittaamaa tuotosta. Täysin riippumatta siitä toteutetaanko silloin enää yrityksen liikeideaa tai toiminta-ajatusta, ja siitä onko toiminnassa silloin ylipäätänsäkään yhtään mitään järkeä.

Vaikka tulosmittarit ovat pelottavan tehokkaita toiminnan - todellisuuden - ohjaajia, niin silti niitä kehitetään sangen vähällä analyysillä, ja näyttää siltä, että mahdollisesti toisinaan myös yllättävän vaatimattomalla älyllä. Useinkaan ei kai vaivauduta miettimään tulostavoitteiden keskinäisiä riippuvuuksia ja ristiriitoja eikä pohdita niiden yhteensopivuutta yrityksen tunnustettujen pitkäaikaisten arvojen kanssa.

Tulosmittarit eivät aina perustukaan yhteenäiseen mielikuvaan yrityksen toiminnasta, tavoitteista ja arvoista. Usein niillä taidetaan pyrkiä vain kulloinkin muodissa olevaan kaikkien muidenkin tavoittelemaan tavoitteeseen. Ja se tavoitehan on nykyään joko osakkeen arvon nousu tai voiton maksimointi, milloin mihinkin valepukuun kätkettynä. (Oi viatonta 1970-lukua, jolloin voiton maksimointi ei missään tapauksessa ollut yrityksen varsinainen tavoite.) On varmasti oikeutettua pohtia, kuinka usein tulosmittareiden takana edes on mitään harkittua ja analysoitua mielikuvaa.

Mittareiden kehittäjiltä tuntuu puuttuvan ainakin yksi tärkeä mielikuva: tietoisuus siitä, että kaikki muut mittarit, yrityksen vanhat arvot ja periaatteet unohtuvat silloin, kun johto alkaa mitata tulosta uusilla tulosmittareilla. - Johto saa sitä, mitä tilaa; ei sitä, mitä kenties luulee tilaavansa. (Miten tärkeää olisikaan aina olla tietoinen mielikuva siitä mitä on tekemässä!) Jos tulosta mitataan luotonannon kasvulla, saadaan luotonannon kasvua. Varsinkin jos tulosajattelu on markkinataloudessa niin suosittua 'tulos tai ulos' -tyyppiä. Niin kuin ilmeisesti oli pankeissa ennen pankkikriisiä.

Jos pankin johto ei muka tajua, että luotonannon kasvu 'an sich' automaattisesti kasvattaa luottoriskiä ja viimein myös luottotappioita, niin mitä on ajateltava mielikuvista, joilla pankkia johdetaan? - Mikäli muistan oikein, pankkien luotonannon kasvu -tavoite kyllä puettiin julkisuudessa asuun 'luotonannon kannattava kasvu'. Kuitenkin konttorinjohtajien kertoma todellisuus oli toinen todellisuus: "Kasva tai joku toinen tulee kasvattamaan".

Nykyisinhän tuo tärkein tulosmittari - osakkeen arvon kasvattaminen - tuotetaan sitten irtisanomisilla. Saa nähdä, milloin myös työsuojelu uhrataan sen alttarille.


Jos etsitään mielikuvaa, jolla on hyvin voimakas kyky muuttaa reaalitodellisuutta, niin tulosmittari on kyllä vahva ehdokas. Mutta toimiiko se niin kuin sen asettajat ovat omissa mielikuvissaan ajatelleet, on sitten kokonaan toinen juttu. Ja sitä paitsi hyvin vaikea edes todeta, kun yleensä ei voida tietää mitä asettaja on ajatellut. Jos yleensä on. Muuta kuin osakkeen - ja omien optioidensa - arvon kasvattamista. Vaan mielikuvahan se on sekin.

posted by Unknown @ 08:00