Mielikuvaelämä

Paviaani kuoli, jotta meillä voisi olla eläintarha

Lauantaina 23.7.2005 viisivuotias paviaaniuros Tuhtimo karkasi Korkeasaaren eläintarhan paviaanilinnasta. Media hehkutti mm. Tuhtimon ottaneen ilon irti tapahtuneesta. - Mutta median mielikuva tapahtunessta oli täysin väärä: Tuhtimo oli karannut yksinomaan pelastaakseen henkensä. Silti se menetti sen; Tuhtimo otettiin kiinni ja se tapettiin jottei lauman johtava koiras Repe repisi sitä kappaleiksi.


Olen toki periaattessa aina tiennyt että paviaanilaumassa(kin) johtava koiras ajaa nuoret koiraat pois laumastaan potentiaalisina kilpailijoina. Luonnonjärjestyksen mukaan niiden pitää perustaa oma laumansa jonnekin toisaalle. - Lisääntykää ja täyttäkää maa.

Mutta sitä en ole tullut ajatelleeksi, että minne ihmeeseen nuori paviaanikoiras Korkeasaaressa siirtyy omaa laumaansa perustamaan. - Ei tietenkään minnekään. Koska kumpikaan koiras ei pääse karkuun, ne joutuvat ratkaisemaan kiistan lauman johtajuudesta tappelemalla loppuun asti.

Jo suljetun tilan perusolemuksellaan eläintarha estää luonnonmukaisemman ratkaisun, eli jommankumman koiraan - Tuhtimon tai Repen - pakenemisen.

Tuhtimon hetkellinen pelastus oli sähköaidan liian matala jännite. Niin se pääsi luonnonmukaisesti karkuun sille hengenvaarallista Repeä. Mutta todellakin: minne se olisi voinut lähteä uutta laumaansa perustamaan? Mustikkamaalleko?

Mitä Korkeasaari onkaan kaikkina näinä vuosina tehnyt nuorille paviaanikoirailleen? Minkälaiseen herttaiseen satukirjamielikuvaan käsityksemme eläintarhasta perustuukaan! - Eihän eläintarha anna nuorille paviaanikoiraille luonnollista elämänmahdollisuutta. Tai yleensäkään elämän mahdollisuutta.

Korkeasaaressa taisikin tapahtua vain hoitovirhe: Tuhtimoa ei poistettu ajoissa Repen laumasta. Ja elämästä.

posted by Unknown @ 07:30