Mielikuvaelämä

Taskukameraa ei sovikaan pitää taskussa?

"Taskukameran pitää kestää taskussa kuljettamista siinä kuin kännykkäkin. Jos se ei kestä, se pitää käydä selvästi ilmi käyttöohjeesta." - Siinä mielikuva, jonka mukaisesti olen Canon Digital Ixus 40 -kameraani käsitellyt. Ja saanut sen särkymään.


Vanha digitaalinen 2 megapikselin Canon Powershot S10 -taskukamerani hajosi keväällä. Eikä se sitä paitsi oikeastaan edes mihinkään muuhun taskuun mahtunutkaan kuin takin taskuun. Oli siis sekä jo aika että hyvä syy hankkia uusi taskukamera. Aprillipäivänä, huhtikuun ensimmäisenä 2005 marssin kamerakauppaan ja ostin sieltä uuden 4 megapikselin Canon Digital Ixus 40 -taskukameran. Paljon edellistä pienemmän, jopa paidan taskuun sopivan.

Käyttöohjeet luettuani (todella!) aloin kanniskella kameraa mukanani housuntaskussa siinä uskossa, että niin on hyvä. Kannanhan kännykkääkin housuntaskussa hyvällä menestyksellä.

Kunnes sitten eräänä kauniina heinäkuun päivänä - ne oikeasti olivat kauniita päiviä - otin kameran taskusta ryhtyäkseni valokuvaamaan, niinkuin tapani on, ja totesin että sen takaseinän nestekidenäyttö näytti vain valkoista, jonka yli kulki musta rosoinen rantu. Näyttö oli mitä ilmeisimmin rikki. Mitään iskujälkeä siinä ei näkynyt, enkä tiennyt sitä mihinkään iskeneenikään. - Kännykän nestekidenäyttö sensijaan oli edelleen ehjä.

Canon Digital Ixus 40 -taskukamera ei ollut kestänyt käyttötapaani! Oliko mielikuvani sittenkin väärä: eikö taskukameraa saakaan kuljettaa taskussa? Luin huolestuneena 177-sivuisen käyttöohjeen uudestaan. Siihen on koottu sivukaupalla (6) turvaohjeita ja varoituksia mitä ihmeellisimmistä tavoista rikkoa kamera, mutta ei mitään, mikä varottaisi nestekidenäytön arkuudesta. Ainoa löytämäni merkintä löytyi vasta puhdistamisohjeista, joissa varoitettiin hankaamasta näyttöä voimakkaasti.

Netistä etsimällä löysin keskustelun, jossa muutama muukin oli yllätyksekseen kokenut näytön rikkoutumisen. Yllätyksestä oli ollut kyse ja hämmästys oli yhteinen siitä että käyttöohje ei asiasta millään lailla varoita.

Siispä kamera, kuitti ja takuulappu mukaan ja ajamaan Helsinkiin kamerahuoltoon. Vastaanoton tyttö kertoi paneelin vaihtamisen maksavan satakuuskymppiä. Lisäksi hän kertoi että yleensä nämä näyttöjen vaihdot valmistuvat nopeammin kuin mitä työaika-arvio on. - Näyttöjä on siis todella vaihdettu muillekin! Muutkaan eivät ole osanneet rikkoutumista varoa. Nettikeskustelut olivat tosia.

Ilmoitin tytölle, että en aio korjauksesta maksaa, vaan teetän sen takuutyönä. Jos käyttöohje ei lukuisien kummallistenkin amerikkalaistyyppisten varoitustensa ohella varoita näytön olevan rikkoutusmisherkkä, en katso syyllistyneeni kameran virheelliseen tai varomatttomaan käyttöön. Käyttöohjeen perusteella minulla ei ole ollut mitään syytä arvata näytön voivan vahingoittua taskussa kuljettamisesta. Eivät kännyköidenkään näytöt ole rikkoutuneet. - Niinpä työ merkittiinkin sitten takuukorjaukseksi, vaikka tyttö selvästi arveli minun siinä vielä kuitenkin joutuvan maksumieheksi.

Nyt sitten ei auta muu kuin odottaa ja katsoa, kenen mielikuva tässä osoittautuu todellisuudeksi: minunko mielikuvani, joka perustuu kameran käyttöohjeeseen, vai maahantuojan (tms.), joka 'tietää' mitä takuuseen korjataan ja mitä ei.

Minä olen näytön rikkoutumisesta kuitenkin sen verran hämmästynyt, että en veloitusta hyväksy. Jos tarvis on, ei auta muu kuin pyytää kuluttajaneuvojalta tulkintaa käyttöohjeen lukuisista varoituksista, joista yksikään ei varoita nestekidenäytön rikkoutumisherkkyydestä.

posted by Unknown @ 16:15