Mielikuvaelämä

Tuottavuus: Kun määrä korvaa laadun

Resepti 'Suomalainen tuottavuus': Ota nippu alipalkattuja ammattitaidottomia työntekijöitä. Hanki muutama läjä sekundalaatuisia (korkeintaan) raaka-aineita. Sekoita hyvin, hyvin nopeasti. Kehu ja ylistä tuotteesi laatua. Myy ymmärtämättömille laatutuotteen hinnalla. Lopeta firma, ettet joudu korjaamaan jälkiäsi. Aloita alusta uudestaan. Jne.

Ex Neuvostoliitossa työn sankarit saavuttivat tuotantotavoitteensa, kun tuottivat tarpeeksi monta traktoria, sinkkiämpäriä tai mitä nyt tuottivatkaan. Tulosmittarina oli yksinomaan määrä. Niinpä traktorit, sinkkiämpärit tai mitä nyt olivatkaan saattoivat joko toimia tai olla yhtä hyvin toimimattakin; sillä ei ollut merkitystä. Niinkuin ei silläkään, oliko traktoreille (jne...) lainkaan edes kysyntää.

Niinpä tehtaat tuottivat traktoreita (jne...) ja työn sankarit saivat nimensä tehtaan käytävän tai ruokasalin seinälle tähden kera. Tulostavoitteet oli saavutettu, ja yleensä vielä tietysti reilusti ylitetty.

Sattui tosin usein, ettei tehdas saanutkaan tarvittavia rakaa-aineita, joten traktoreita (jne...) ei itseasiassa kylläkään valmistettu, mutta ne oli kuitenkin ollut tarkoitus valmistaa. Toisaalta sillä ei ollut mitään väliä, koska traktoreille (jne...) ei ollut kysyntää, joten oikeastaan olikin parempi, ettei niitä suotta kasautunut varastoihin. Niinpä tulosluvut kirjattiin saavutetuiksi - tai reilusti ylitetyiksi - riippumatta siitä, mitä tehtaalla oikeasti oli puuhattu. Itse asiassahan tulosmittarina olikin tuotantoluvut eikä tuotanto. Ja luvut on kiistämättä helppo kirjoittaa tuotantoraporttiin.

Suomessa on perinteisesti toimittu kovin samalla tavalla: Määrä korvaa laadun. Hilavitkutinyksikön tavoitteena on niin ja niin monta valmistettua hilavitkutinta; ei niin ja niin monta toimivaa hilavitkutinta. Talonrakennuksen tavoitteena on valmistaa talo niin ja niin lyhyessä ajassa mahdollisimman vähin kustannuksin; siis kilpailukykyisesti. Väliäkö sillä, etteivät betonivalut ehdi kuivua muovimattojen alla ja että ikkunoista vetää ja tuulee. Kaikki on tehty suunnitelmien mukaan, ja on siis ehdottomasti kunnossa.

Kun lisäksi kannattavuutta pyritään alati lisäämään yksinomaan säästöillä, kierre senkun pahenee. Tuntuu noin äkkiarvaamalla aika kummalliselta liiketoimintalta: tuotoksen laadulla ei ole mitään merkitystä; ainoastaan näennäisellä määrällä ja kustannuksilla. Hölmöläisen hommaa, saattaisi luulla, mutta sitä tuntuu suomalainen taloudenpito silti nykyisin olevan.

Ilmeisesti homma ei sitten olekaan hölmöläisen hommaa, koska nimenomaan sitä tehdään. Sehän tuottaa tuottajalle hyvin. Sillä ei sitten ole niinkään väliä, että asiakas - tavallinen kuluttaja - jatkuvasti tuntee itsensä petetyksi. Kustannukset alas kaikin keinoin - laadusta tinkimällä - ja tuotot ylös. Siitä tykkää tuottaja ja siitä tykkää osakkeenomistaja. Selvästikin liiketaloudellisesti mitä kannattavinta hommaa. Kapitalismi siinä näyttää rehellisen nahkansa.

Tuottavuudestahan tässä ei ole kyse, vaikka tuottavuudeksi sitä väitetäänkin. Kyse on vain sijoitetun pääoman lyhyen aikajänteen tuottavuudesta. Sellaisella tavalla, jota arkailematta sopii sanoa ahneudeksi. - Tätä 'tuottavuutta' valtionjohtomme jostain syystä arvostaa ja kannustaa; ei todellista tuottavuutta.

Paras työn, raaka-aineiden ja pääoman tuottavuus ja tulos saataisiin, jos tehtäisiin huolellista työtä, paneutuen tuotoksen laadukkuuteen. Säästettäisiin lukemattomien turhien korjausten aiheuttamat moninkertaiset kustannukset. Ja ihmiset voisivat taas tuntea ylpeyttä työstään.

Mutta ei: vähillä resursseilla tehdään kauheassa kiireessä tieten sutta ja sekundaa. Tavoitteinahan ovat vain määrä, nopeus ja kustannusten alhaisuus. Se on sitä kilpailukykyä. Tästä työtavasta väistämättä seuraavat korjauskustannukset vältetään helpoimmin sillä, että firma pannaan konkurssiin. Kun tekee tarpeeksi halvalla, niin tuotantokustannuksissä säästää monin verroin sen, mitä kenties on joutunut maksamaan takuurahastoon takuukorjauksia varten. Kärsiköön ostaja nahoissaan kun takuurahasto ei korjauksiin riitä; Mitäs oli kyllin tyhmä ostaakseen sutta ja sekundaa. Perustetaan tilalle uusi firma ja aletaan alusta taas. Jne.

Kvartaalikapitalismi näyttäisi pitävän kansakunnan johtoa talutusnuorassaan, ja johto tuntuu uskovan, että Adam Smithin kansantalouden näkymätön käsi yhä vielä nykyäänkin takaisi kaikille suuriman mahdollisen hyödyn. Mutta se on jo oman postinsa arvoinen ongelma se.

Siihen asti nykymeno kyllä näyttää ihmeesti ahneelta kapitalismilta. Sopinee kysyä, onko se lainkaan järkevä tapa parantaa Suomen tuottavuutta ja kilpailukykyä. Siis koko kansakunnan.

posted by Unknown @ 08:35