Mielikuvaelämä

Vakionopeudensäädin päässä

Palataanpa taas liikenteeseen. Se on minulle ehtymätön ihmetyksen aihe kun pohdin minkälaisessa todellisuudessa ihmiset elävät.

Liki jokaisena arkipäivänä kotimatkalla minulle käy samoin: Kun hidastan Kehä III:lta pohjoiseen Tuusulantielle vievälle jäiselle rampille, niin perääni liimautuu auto. Ja kun sitten kiihdytän rampilta Tuusulantielle, auto jää kauas taakseni. Ajavatko ihmiset vakionopeutta tyystin tilanteista riippumatta?


Työpäivä on takana. Ajan kotiin Kehä III:a itäänpäin. Yritän suurin piirtein noudattaa nopeusrajoituksia ja niinpä siirtyminen 80:n alueelta 70:n alueelle merkitsee lähes aina takana ajavan auton tunkemista hyvin intiimille etäisyydelle; liki tappituntumalle. Kuinka nolostuttavaa!

Ihmiset eivät tunnu haluavan - osaavan? - muuttaa nopeuttaan.

Kun sitten tulee aika kääntyä Kehä III:lta pohjoiseen Tuusulantielle, ihmisten haluttomuus hidastaa nousee vallan kärjistetysti esiin: Kehätieltä Tuusulantielle johtaa ramppi, joka tekee Kehätien mutkia paljon jyrkemmän mutkan. Lisäksi ramppi on pitkältä osaltaan sillalla ja siten näin talvisaikaan altis jäätymiselle. Sen ohjenopeus onkin 60 km/t.

Minä ajan sen sillan mutkan aina n. 60 km/t nopeudella. Ihan vain siksi, että sen geometria ja olot niin selvästi poikkeavat Kehätiestä, jolla nopeus sillä kohtaa on 80 km/t. Kun hidastan rampilla, perääni liki joka ikinen päivä työntyy auto. Se työntyy aivan liian lähelle, kuin patistaen minua kiirehtimään; kuin kärsimättömästi hätistäen minua tieltään. Mene jo, mene jo...

Kun siltaosuus sitten päättyy ja pengerkin laskeutuu maan tasalle, kiihdytän pikkuhiljaa nopeuteni 60:stä 100:aan, mikä on Tuusulantien nopeusrajoitus sillä kohdin. Perässäni niin malttamattomana huohottanut auto jää joka kerta kauas taakse, vaikka kiihdytykseni on varsin maltilinen ja rauhallinen.

En silti pääse sovittamaan nopeuttani Tuusulantien nopeuteen, sillä rampilla edelläni nopeammin ajanut auto jurnuttaakin nyt edessäni vanhalla 80 km/t nopeudellaan ja estää sujuvan siirtymiseni Tuusulantielle.

Nämä tasaisen vauhdin sankarit ajavat Kehätiellä, jäisen ramppisillan tiukassa mutkassa ja Tuusulantien liittymässä jääräpäisesti koko ajan samalla 80:n nopeudella. Joko heillä todella on vakionopeuden säädin päällä autossaan tai sitten se on heidän omassa päässään

Kummassakin tapauksessa ilmiö on ikävä, oikeastaan huolestuttava: Kuljettajalla ei ole liikenneolojen ja -tilanteiden tajua. Eikä siten minkäänlaista yritystä sopeuttaa omaa ajamistaan vallitseviin kelioloihin tai liikenteeseen.

Ajavatko ihmiset ihan oikeasti todella vakionopeudensäätimen määräämää vauhtia aivan kelioloista, liikenneoloista ja tiegeometriasta riippumatta? Pelottavan väärä mielikuva liikenteen lainalaisuuksista! Vai onko näillä ihmisillä olemassakaan mitään meilikuvaa liikenteen lainalaisuuksista? Ovatko he sellaisista edes tietoisia?

Ajotavastaan päätellen heidän mielikuvansa sujuvasta liikenteestä on tasaisen nopeuden säilyttäminen aina ja joka paikassa; kelistä, muusta liikenteestä, nopeusrajoituksista ja tiegeometraista riippumatta. Ilmankos...

posted by Unknown @ 15:55