Mielikuvaelämä

Keravan kaupungin aurausterrori

Se alkaa taas pian. Nimittäin Keravan kaupungin aurausterrori.

Kuten aina, yritämme nytkin tarkastella asiaa mielikuvien kannalta. Olkoonkin että oma mielikuvani on, että Keravan kaupungilla ei ole kaikki ruuvit kohdallaan.

Kun sataa lunta, Keravan kaupunki auraa lumen kaduilta pois. Ja sehän on kerrassaan mainio juttu. Keravan kaupunki auraa lumen pois jopa kiitettävän nopeasti. Ainakin siltä seuduin, missä minä asun. Ja se on jopa vieläkin mainiompaa.

Mainiota ei sen sijaan ole se, että Keravan kaupunki auraa lumen pitkältä katujaksolta systemaattisesti minun kotiportilleni.

Asun kokoojakadun varrella. Katu aurataan moneen kertaan päivässä huolellisesti pintaa myöten ja siitä irtoaa uskomaton määrä lunta ja jäätä. Aurat painavat lumen valleiksi kadun varteen ja minun portilleni. Ja minä lapioin lumen portilta vallien jatkoksi.

Kun lumivallit talven mittaan kasvavat aina vain korkeammiksi ja minä sinnikkäästi lapioin auki kotiporttini, tullaan viimein vaiheeseen, jossa lumi ei kaupungin aurasta pääse purkautumaan enää yhtään mihinkään muualle kuin minun avaamaani porttiaukkoon. Kaupunki siis auraa pitkän katujakson kaiken lumen nimenomaan ja yksinomaan minun porttiaukkooni.

Aura tulee ja tyhjentää keräämänsä lumet yhdessä sekunnissa minun portilleni. Minä lapioin lumet varttitunnissa pois. Lumisateisena päivänä aura tulee jonkin ajan päästä uudestaan ja puskee portilleni kuution verran tiivistä painavaa lunta jälleen yhdessä sekunnissa. Ja minä lapioin sen taas varttitunnissa pois. Tämä saattaa toistua kolmekin kertaa samana päivänä, jos satun olemaan kotona.

Jos on työpäivä, portillani on kotiin palatessani komea valli, josta ei kannata yrittää yli armeijan Pasia heiveröisemmällä ajopelillä. Ajan siis Octaviani lähikaupan pihaan ja lapioin tien auki. Ehkä puolessa tunnissa, ehkä en.

Jos minulla on keuhkotulehdus, lapioin portin auki keuhkotulehduksessa. Jos minulla on 40 asteen kuume, lapioin portin auki 40 asteen kuumeessa. Jos selkäni on kipeä tai niskani taas kerran jumissa, lapioin - ei, en lapioi, en yksinkertaisesti pysty lapioimaan. Jään sen sijaan yhä kasvavan vallin taakse vangiksi.

Keravan kaupungin mielestä tässä ei ole mitään epäreilua. Olen kysynyt. Tilanne on kuulema ihan samanlainen joka paikassa. Vaan siinäpä Keravan kaupunki on yksinkertaisesti väärässä:

Omien havaintojeni mukaan lunta ei sivukaduilta kerry lainkaan samanlaista määrää, ja porteilla onkin auran jäljiltä säälittävän matalat ja kapeat vallit.

Oman katuni toisella puolella on jalkäytävä. Jalkakäytävän poikki kulkee tie vastapäiseen taloon. Jostain minulle käsittämättömästä syystä kaupungin aura poistaa lumet kadun varresta tämän tien suulta. Vaan eipä poista kadun tältä puolelta samasta kohdasta minun portiltani. Ei, vaan päinvastoin tyhjentää auransa juuri siihen.

Kumma kyllä kaupungin aura poistaa lumet myös parikymmentä metriä pitkän suljetun kadun suulta radan varressa. Katua itseään ei aurata, sillä se ei enää johda minnekään eikä sen varressa asu ketään. Johtuneeko auraus ehkä siitä, että kadunsuuta käyttää säännöllisesti pysäköintipaikkanaan iso rekka-auto? Kenen lie rekka? Kenen lie aura?

Keravan kaupunki auraa pääosin kalustolla, jossa on kääntyvät auransiivet. Mistä johtuu, että aura täytyy nimenomaan tyhjentää minun portilleni? Miksei siipiä voi portin kohdalla sen verran poikkeuttaa, että koko pitkältä matkalta kerätty satsi ei tyhjentyisi juuri minun portilleni? Siitäkö, että valli on jo niin korkea, että auraajalle on yksinomaan helpotus, että auran saa edes johonkin välillä tyhjentää? Siispä portilleni!

Kevättalvi tuo tähän kiusaamisleikkiin vielä oman herkullisen lisäpiirteensä: päivällä on usein suojaa ja aura rojauttaa portilleni komean läpimärän lumisohjo- ja jääkalikkavallin. Illalla kun tulen työstä, on ollut jo hyvän aikaa pakkasta, ja portillani onkin teräksenluja jäävalli. Vaikka vakiotyökaluni on rautalapio, on työ joskus liki toivotonta. Toisinaan tarvitaan avuksi rautakanki. Ja pari tuntia aikaa.

Mahtaisiko rautakanki olla oikea työkalu myös vakuuttamaan Keravan kaupunki siitä, että tässä ei taida toteutua kuntalaisten tasavertainen kohtelu. Eikä myöskään kunnan puhtaanapidon tarkoitus. Ei yksinkertaisesti ole mitenkään perusteltavissa että Keravan kaupunki yrittää konevoimalla motittaa minut moneen kertaan päivässä tyhjentämällä auransa portilleni, kun se ei muualle pääse tyhjentymään.

Jos kaupunki ei poista kadunvarteen kasvaneita valleja riittävän usein, pitäisi vähäruuvisimmankin kaupungin edustajan tajuta, että aura tyhjenee portille ja että tilanne sittenkin taitaa olla hivenen erilainen kuin jossain toisaalla.

Keravan kaupunki siis ilmeisesti tieten tahtoen puskee yhdessä sekunnissa portilleni konevoimalla kuution verran painavaa, tiivistä ja usein jäistä lunta, ja minä joudun poistamaan sen lapiolla vartissa, puolessa tunnissa, tunnissa. Joka siunaaman päivä. Pahimmillaan useita kertoja päivässä.

Tilanne on ymmärtääkseni täysin absurdi ja järjetön, liki kafkamainen! En minä kiinteistö- ym. veroja siitä maksa, että kaupunki systemaattisesti ja tarkoituksellisesti kasaa tielleni esteitä. Ei se tee - eikä saa tehdäkään - niin muillekaan!


Vai mikä onkaan se Keravan kaupungin mielikuva, jonka mukaan tässä olisi kyse normali-ihmisen järkevästä tominnasta ja kuntalaisten tasavertaisesta kohtelusta sekä hyvästä puhtaanapidosta? Minä todella haluaisin tietää. Kerro, Keravan kaupunki.

Minusta tämä on terroria.

posted by Unknown @ 19:30