80 km/t tappituntumalla
Hämmästyttävää, miten työ sitten voikin häiritä oikeata elämää, eli bloggausta. Mutta mieli palaa päästä ihmettelemään....
Aamuruuhka on alkamassa Kehä III:lla. On pimeää, ajetaan jo yhtäjatkoisessa pitkässä jonossa, jota liikennevalot katkovat. Nopeus on kuitenkin vielä 80 km/t. Oikeaa kaistaa hämmentää Kehä-kolmosen järkyttävän ja järjettömän huonot liittymät. Siksi ajan vasenta kaistaa, sillä olen matkalla kauas.Jonon nopeus vaihtelee. Väliin kauniin joustavasti liikennevalojen takia, väliin hyvin nopeastikin vaikkapa yllättävien kaistanvaihtojen takia; tulee joskus äkkijarrutuksiakin. Takaani lähestyy tumma pakettiauto. Se tulee niin lähelle, että en enää näe sen valoja. Se on metrin päässä takapuskuristani. Pakukuskilla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia tehdä mitään, jos joudun jarruttamaan.Nopeutta on siis 80 km/t, väliä yksi metri. On jo ruuhkaa, paku ei pääsisi mihinkään vaikka väistäisinkin. Ja nopeita jarrutuksia tulee silloin tällöin.Joka aamu on joku paku, jakeluauto, bussi tai rekka. Joskus toki myös henkilöauto. Ne ovat yksinkertaisesti hengenvaarallisia. Miksei niitä karsita pois?Liikenne harvenee, valtavirta on jo kääntynyt Helsinkiin vieville teille. Siirryn oikealle kaistalle ja paku liimautuu metrin päähän edelläni ajaneesta autosta.
posted by Unknown @ 10:50
1 Comments:
Miten tämä sitten liittyy mielikuviin, jotka ohjaavat elämää; sen unohdin eksplisiittisesti todeta.
Tietysti siten, että näillä pakukuskeilla mitä ilmeisimmin on reaalitodellisuudesta poikkeava käsitys liikenteen todellisuudesta; sellainen, joka ei tunne tai tunnusta fysiikan totuuksia.
Se mielikuva - heidän todellisuutensa - on niin vaarallinen meille muille, että se mielikuva on muutettava. Tai sitten karsittava nämä kuolemanenkelit pois meidän yhteisestä liikenteestämme.
Lähetä kommentti
<< Home