Mielikuvaelämä

'Oikeutettu raivo' tekee kettutytön tai terroristin

George W. Bush ei nähtävästi tiedä sitä minkä Juhani Aho tiesi jo kirjoittaessaan pienoisromaaniaan 'Maailman murjoma' vuodelta 1894: Yksilön muuttumiseksi anarkistiksi tarvitaan vain oikeutettu raivo. Ja kyky unohtaa kaikki muu ympäriltä.


Kettutyttöä, anarkistia ja terroristia yhdistää Ahon tuntema 'oikeutettu raivo'. Kaikki he ovat mitä parhaita 'mielikuvaelämän' väitteiden oikeaksitodistajia: Kaikkia motivoi vankka mielikuva, joka perustelee heidän äärimmäiset tekonsa. Olivatpa teot kuinka vääriä hyvänsä, he itse uskovat olevansa oikeassa. - Kirjoitin mielikuvan motivaatiovaikutuksesta 4.7.2005: 'Mielikuvat myös muuttuvat todellisuudeksi'.

Samaan ääriryhmään tuntuu yllättävästi kuuluvan myös Yhdysvallat. Ainakin niin kauan kun sen johtaminen on presidentti George W. Bushin ja kaltaistensa käsissä. Fundamentalismi eli yksisilmäinen vain oman totuuden näkevä asenne on sillekin tyypillistä: Fundamentalistin on mahdoton hyväksyä muita näkökulmia eli mielikuvia. - Edellisen kerran kirjoitin aiheesta 24.7.2005 jutussa Fundamentalistit ja Lotto.

Kettutytön, anarkistin ja terroristin yhteinen ongelma on siinä, miten saada yhteiskunta oikaisemaan ne vääryydet, jotka ovat johtaneet 'oikeutetun raivon' syntyyn. Koska vallanpitäjät ovat ne vääryydet tehneet, demokratian keinot eivät voi tuottaa tulosta. Siksi fundamentalisti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtyy itse korjaaviin toimiin. Hänhän itse pitää tekoaan täysin oikeutettuna.

Anarkia ja terrorismi tuntuvat nousevan yhteiskunnallisen jännityksen tilanteissa; silloin kun vallitseva tilanne ei enää vastaa ihmisten odotuksia. Kun vallanpitäjät eivät tunnista kansan raivon oikeutusta, he puolustavat vallitsevan tilanteen laillisuutta ja siten estävät tyytymättömyyden korjaamisen demokraattisin keinoin. Tyytymättömille ei silloin jää muita keinoja kuin laittomuuden tie: anarkia ja terrorismi.

Al Qaidan nimissä toimivia terroristeja on moitittu siitä että he eivät tunne islamia. - Moite on outo, sillä nykyisessä terrorismissa ei ole kyse islamista. Kyse on pikemminkin länsimaiden - lähinnä Yhdysvaltojen - ylimielisestä asennoitunisesta Lähi-Idän kulttuuriin ja suvereniteettiin.

Yhdysvaltain politiikka on George W. Bushin aikana ollut epäkypsää itsekästä öykkäripolitiikkaa: 'Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan'; 'Vastustajiamme vastaan kohdistamme tarvittaessa ennaltaehkäisevän iskun'. - Ydysvallat tuntuu tavoittelevan yhteistyön sijasta sotilaallista, poliittista, 'moraalista', kulttuurillista ja taloudellista ylivaltaa. Yhdysvaltain äärivanhoillinen kristillisfundamentalistinen pelästyneen teinipojan uhopolitiikka perustuu nähtävästi liki vainoharhaiseen vieraan pelkoon.

Ei poliittinen anarkia Suomessakaan mitenkään vierasta ole. Venäläistämisen (sortokausien) aikana suomalaisuutta ajaneiden aktivistien työtapoihin kuului myös aktiivinen anarkia, jolla oli myös väestön kannatus:
- 16.6.1904 senaattorin poika, kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Shcauman ampui Senaatinlinnassa Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin vastalauseena venäläistämispolitiikkaa vastaan.
- 6.2.1905 ikuinen ylioppilas, hieroja, Laihian rovastin poika Karl Lennart Hohenthal ampui Keisarillisen Senaatin prokuraattorin Johan Mårten Eliel Johnsonin, aateloituna Soisalon-Soinisen, tämän työhuoneessa Bulevardi 12:ssa. Hohenthalin mukaan "prokuraattorin tapa hoitaa virkaansa oli ristiriidassa lakia vastaan ja maalle vahingollinen. Se joka hänet raivaisi pois, hyödyttäisi isänmaataan".
- 19.7.1905 Helsingin Senaatintorilla tapahtui pommiattentaatti, jossa kenraalikuvernöörin apulainen salaneuvos Vladimir Fedorovitsh Deutrich sai palovammoja. Ko. viikolla oli tarkoitus Pietarissa esitellä Suomea koskevia kysymyksiä.
- 21.7.1905 maalarityöntekijä Kalle Kustaa Procopé ampui Viipurin santarmiston päällikön everstiluutnantti V.K. Kamarenkon. Procopélla oli yhteyksiä Matti Jalmari Reinikkaan, joka maaliskussa oli epäonnistunut yrittäessään ampua Viipurin läänin kuvernöörin Nikolai Mjasojedovin tämän virkapaikalla.

Hohenthalin puolustusasianajajana oli P.E. Svinhufvud, josta myöhemmin tuli Suomen presidentti. Hän puolusti Hohenthalin tekoa ja perusteli sitä vuoden 1899 helmikuun manifestista alkanutta Suomen yhteiskunnallisten ja poliittisten olojen laittomuudella. - Myös syyttäjä piti lieventävänä sitä, että teko oli tehty ihanteellisista syistä. Oikeuslaitos siis hyväksyi teon, vaikka antoikin elinkautisen tuomion. Hohenthalin ei tarvinnut rangaistusta kuitenkaan kärsiä, sillä hänet autettiin pakenenaan maasta.

Nykyisin ihanteellisuutta tunnutaan pidettävän lieventävänä tekijänä jos se on vallanpitäjän ihanteellisuutta. Näin varsinkin Yhdysvalloissa, jossa valtio pitää oikeutenaan rikkoa kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia "taistelussaan terrorismia vastaan". - Yhdysvallat on valinnut niin kovan linjan, että se itse sortuu laittomuuksiin ja terroriin. Tarkoitus pyhittää keinot; niinkuin mielikuvaelämä on koko ajan painottanut.


Terrorismi ei kuole vastaterrorilla. Bushin ristiretki ja sota terrorismia vastaan eivät lopeta länsimaihin kohdistuvaa terrorismia. Päinvastoin ne hyvin todennäköisesti vain entisestään lisäävät sitä. Nehän nimenomaisesti todistavat oikeaksi terroristien uskon Yhdysvaltojen vihamielisyydestä. Terroristeilla olisi niiden seurauksena entistäkin vähemmän mahdollisuuksia demokraattiseen vaikuttamiseen.

Terrorismi kuolee vain, kun 'oikeutetun raivon' oikeutus häviää:

- Punaiset prikaatit kuoli kun kansanjoukot evät antaneet sille tukeaan.

- Pohjois-Irlannin IRA siirtyi väkivallasta poliittisiin keinoihin heinäkuussa 2005. Yli 35 vuotta kestänyt ja yli 3 500 ihmisen hengen vaatinut väkivalta ei tuottanut tuloksia, ja liike oli liukunut poliittisesta terrorista lähinnä rikollisjoukkioksi. Se oli samalla kadottanut lähes kaiken kansansuosionsa ja sen raivon oikeutus oli menetetty.

- Suomen aktivistit rauhoittuivat, kun Suomi itsenäistyi. Raivon syy - venäläistäminen - oli poistunut.

Mutta mistä johtuu USA:n vihamielisyys Lähi-Itää ja islamia kohtaan? Se ei perustu mihinkään realistiseen todellisuuteen. Mutta joku mielikuva Bushilla ja kaltaisillaan kuitenkin on, koska on tarvittu ennaltaehkäisevän iskun oppi ja mustavalkoinen jako vain ystäviin ja vihollisiin.

Luultavasti Yhdysvallat sotkeutui omiin maailmanvalloitussuunnitelmiinsa eikä osannut reagoida järkevästi. Näyttää siltä, kuin Bush kulkisi Hitlerin tietä.

Mikä saisikaan George W. Bushin kaltaisineen ymmärtämään sen, minkä Juhani Aho ymmärsi jo sata vuotta sitten? - Tosin Aho kuului sorrettuun kansakuntaan, Bush taas sortajiin. Olisiko siinä avain haluttomuuteen ymmärtää.

posted by Unknown @ 10:20