Google

16.1.06

Vaalienjälkeiskysymys

"Pääsikö ehdokkaasi läpi?" lie kaikille tuttu kysymys vaalien jälkeen. Ihan relevantti kysymys, mutta jatko voikin sitten jo kertoa aika erikoisesta mielikuvasta vaaleista.


- Pääsiks sun ehdokas läpi?
- Ei.
- Munpas pääsi! - Kuittaus tulee kuin ilkkuen. Vahingoniloisena?

- No, se on kiva. Mutta totanoin: Onko siis paha asia jos ehdokas ei mene läpi?
- No tietenki! Oishan se noloo!

- Aijaa. Ahaa. On siis tärkeetä että oma ehdokas tulee valituksi?
- Tietysti!

- Tsekataas vielä: Vaaleissa on siis oleellista se, että oma ehdokas menee läpi? Ja se käy parhaiten niin, että valitsee ensin varman suosikin ja äänestää sitten sitä?
- Nii justii.
-
Vaikka sitten joutuisikin valitsemaan sellaisen ehdokkaan, jonka kanssa on asioista eri mieltä?
- Nii, joo.

- Okei. Ja sitten voi olla tyytyväinen kun oma ehdokas pääsi läpi ja on saanut äänensä kuuluville? Sitä on ikäänkuin vaikuttanut valtakunnan kohtaloon? Eikä mennyt ääni hukkaan?
- Nii just. Se on kyllä hirveen tärkeetä.




Site Feed osoitteesta
http://feeds.feedburner.com/mielikuvaelama


Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

15.1.06

"Makasin mahallaan"

"Mä makasin mahallaan", sanoo nuori polvi.

Katsotaanpa:
- ablatiivi
- yksikön kolmas persoona.

Täydennetään siis:
"Makasin hänen mahallaan".

Jaahas, tuskinpa nuori polvi tuota kuitenkaan tarkoitti. Eiköhän lie tarkoittanut omaa mahaansa ja sillä makaamista. Ennen siitä tavattiin sanoa "Makasin mahallani".


Mahallaan makaaminen ja vastaavat muut tapaa ilmaisevat sanomiset ovat selvästi muuttumassa persoonattomiksi.

Valitettavasti lauseenjäsennytaitoni ei ritä määrittämään onko kyse kenties adverbiaalista, adjektiiviattribuutista vai mistä, mutta persoonassa taivuttaminen on selvästi jäämässä pois.

- olin yksinään
- makasin selällään
- tuun mielellään

Mielikuva tekijästä on jäänyt pois. Jäljelle on jäänyt adjektiiviattribuutti - jos se nyt sitten on oikea nimi - pelkkää tekemisen tapaa ilmaiseva laatusana. Joka tosin ulkoasultaan on kuin yksikön kolmas persoona.


Seuraan kehitystä innoissaan.





Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

7.1.06

Min röst är din framtid

"Min röst är din framtid, ellet käytä omaasi", sanoo Hesarin sivun alapuolikkaan täyttävä vanhuksen valokuva. Kuva on mainos joka on voittanut Sanomalehtien Liiton kilpailun jonka tarkoituksena oli aktivoida nuoria äänestysuurnille.


"Min röst är din framtid, ellet käytä omaasi". - Mikä voisikaan olla nuorelle kauhempi tulevaisuus kuin ruotsinkielisen vanhuksen valitsema?

Kiitos tästä vastakkainasettelusta:
- suomenkieliset vastaan ruotsinkieliset
- nuoret vastaan vanhukset.

Keskinäiseen kilpailuunko tulevaisuuden valintojen tulee perustua? Ja se ruotsinkielinen vanhusko todellakin ajaa tulevaisuutta, joka riistää nuorta?


Mainos perustuu vuosikausia vaalien yhteydessä vaalittuun mielikuvaan: jos et itse valitse tulevaisuuttasi, muut valistevat sen puolestasi.

Mutta että ruotsinkielinen vanhus on se kauhein mahdollinen muu, sitä mielikuvaa minä kauhistun. Ja suren.

Eikö tulevaisuutta valitakaan yhdessä? Sellaista tulevaisuutta joka huolehtii sekä suomenkielisestä nuoresta että ruotsinkielisestä vanhuksesta?


Minun välitön ensivaikutelmani kuvasta oli vastakkainasettelu, sodanlietsonta, riidankylväntä, yhteiskuntarauhan rikkominen, vanhusten leimaaminen, ruotsinkielisten leimaaminen, viholliskuvan rakentaminen.

Minun piti erikseen lukea kuvan pienellä painetut tekstit ymmärtääkseni, mikä ilmoituksen tarkoitus oikeasti oli.


Mainos voitti Sanomalehtien Liiton kilpailun. Kumma kyllä se ei ollutkaan kilpailu ennakkoluulojen lisäämisestä.






Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

5.1.06

E.ON - Kuin kusisi housuun pakkasella

Kun on oikein oikein kylmä niin housuihin kusemalla saa hetkeksi ihanan lämpimän. Sen jälkeen on tosin entistäkin kylmempi. Itse asiassa hyytävän kylmä. - Näyttää siltä kuin Espoo olisi nyt kusemassa housuun sähköyhtiökaupoissaan.


Kuinkahan moni onkaan pikkulapsena tuntenut miten ihanan lämpimän saa kun pakkasessa palellessaan kusee housuun. Kokeilu lie tosin jokaisella kokeilijalla jäänyt siihen ensimmäiseen ja ainoaan kertaan, sillä sen verran karmea on se hyytävä kylmä mikä hetken päästä seuraa. Niinkuin aikuinen hyvin tajuaa. Aikuisen mielikuva tempun toimivuudesta on todenmukaisempi; lapsen mielikuva perustuu riittämättömään informaatioon ja kokemukseen.

Lapsen tietomäärä fysikaalisista ilmiöistä ja hänen päättelykykynsä eivät riitä varoittamaan häntä siitä että housuunkuseminen pakkasella on todella huono keino lämmitellä. Sen tajuamiseen tarvitaan tietoa eristämisestä: Vaatteiden väliin ja vaatteiden kuitujen väliin jäävä liikkumaton ilma toimii hyvänä lämpöeristeenä. Kastuneiden vaatteiden ja kuitujen välissä ei ole ilmaa ja märkä kangas johtaa mainiosti lämpöä; se tuo pakkasen nopeasti suoraan iholle. - Mutta saahan sen tiedon hankituksi toki empiirisestikin. Useimpien mielikuvan korjaamiseen riittänee varmaan se yksi kokeilukerta.


Espoo on myymässä energiayhtiö E.ON Finlandin osakkeitaan Fortumille. Myynti johtaa auttamatta sähkön hinnan nousuun. Kenellekään ei voi olla yllätys, että Fortum nostaa sähkön hintaa. Fortumhan on jo hyvän aikaa sitten ilmoittanut tavoitteekseen nostaa sähkön hinnan "eurooppalaiselle tasolle". Ei Fortum aja espoolaisten etua vaan yksinomaan omaansa.

On vaikea ymmärtää että Espoon kunnallisjohdon ymmärrys E.ON Finlandin poismyynnin seuraamuksista olisi samalla tasolla kuin pikkulapsen ymmärrys housuunkusemisesta pakkasella. Että se todella muka olisi oiva keino lämmitellä. Ikäänkuin Espoon johto ei tosiaankaan tietäisi että myöhemmin tulee vain entistä kylmempi. Käytännön kokemustietoa pitäisi olla kertynyt riittävästi Espoon kunnallisjohdonkin käytettäväksi.

Kunnat myivät takavuosina rahapulassaan sähkö- ja vesilaitoksiaan ja käsittääkseni systemaattisesti kävi niin että sähkön ja veden hinta nousi. Ei yksityinen yritys osta sähkö- tai vesilaitosta hyvää hyvyyttään. Sen tarkoituksena on tienata laitoksella rahaa.


Ymmärtäisin että on olemassa peruspalveluja joita ei pidä yksityistää. Yksityistäminen johtaa aina hintojen nousuun, sillä yksityinen haluaa saada tuotannostaan voittoa. Yhteiskunnan tulee mielestäni huolehtia kohtuuhintaisten peruspalvelujen saatavuudesta. Kaikkea ei voi eikä pidä valjastaa yksityisen pääoman ahneuden armoille. Miten mukavaa olisikaan jos palokunta tulisi vain jos asiakkaalla on varaa maksaa sammutusmaksu...

Erityisen kohtuutonta on yksityistää palvelu, jolla ei ole eikä voi olla todellista kilpailua. Käytännön monopoliasemassa oleva yksityisesti omistettu tuotantolaitos voi asettaa hintansa oman tuottovaateensa mukaan. Mikä sen somempaa kuin vaikkapa 30 %:n kate, jonka sähkön kuluttajat maksavat hurjasti nousseina sähkömaksuina kun eivät muutakaan voi. Tulee hyytävän kylmä...


Housuunkusemistemppu kannattaa silloin ja vain silloin jos itse pitää housuja vain sen aikaa kun ne vielä ovat lämpimät, mutta sen jälkeen onnistuu sysäämään ne muiden käytettäviksi. Mutta siitä ei varmastikaan Espoon tapauksessa voi olla kyse. Täytynee siis vain uskoa että Espoon kunnallisjohdon käsitys on samalla tasolla kuin pikkulapsella joka kusee housuun saadakseen suloisen lämpimän.






Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

2.1.06

Niin on jos siltä näyttää

Olen kirjoittanut erilaisia tekstejä, jotka olen tarkoittanut esimerkeiksi mielikuvien merkityksestä kaiken toimintamme motivaattorina. Kuitenkin koko ajan on ollut olemassa kaikkien tuntema sanonta, jonka merkityksen kaikki tietävät: 'Niin on, jos siltä näyttää'. Se kertoo kaiken sen mitä yritän kuvata: Emme me elä todellisuudessa, vaan omassa käsityksessämme todellisuudesta; Omassa mielikuvassamme todellisuudesta.


Olen yrittänyt kuvata siten miten emme elä reaalisessa todellisuudessa vaan sellaisessa todellisuudessa joka koostuu omista mielikuvistamme. Olen yrittänyt kuvata sitä miten elämme omassa tulkinnassamme todellisuudesta, ja miten se tulkinta - ja siten kokemamme todellisuus - voi eri ihmisille olla kovin erilainen.

Tämä mielikuvatodellisuus on kaiken kokemuksemme perusta. Se selittää miksi suhtaudumme niin eri tavoin samaan tapahtumaan. Miksi joku ehkä kohauttaa olkiaan kun taas toinen raivostuu järjettömästi tai ahdistuu tuskaiseksi.

Todellisuutemme suhteellisuutta on tavallaan hyvin vaikea hahmottaa, ellei ole tullut sitä aikaisemmin ajatelleeksi. Mutta toisaalta kaikki jollain tapaa olemme koko ajan tienneet sen todeksi: 'Niin on, jos siltä näyttää'.

Jos todisteet ja omat havaintoni niin kertovat, niin miten muuten voisin kuvitella asian olevan. Todisteet rakentavat mielikuvan; mielikuva määrää käsitykseni todellisuudesta. Oli todellisuus reaalisesti mitä hyvänsä. Väärien mielikuvien - ja väärän todellisuuskäsityksen - syntymisen voi estää vain tietoisesti epäilemällä todisteita ja omia havaintojaan. Ja vain keräämällä lisää havaintoja. Jossakin vaiheessa kasassa saattaa olla useammankin kuin vain yhden näkökulman näkemyksiä ja oikea todellisuus saattaa alkaa hahmottua.


Romaanissaan 'Vankkurit' B. Traven kirjoittaa:

"Työläinen ei juuri koskaan saa palkkaa siitä mitä todella tekee, vaan siitä mitä hän näyttää tekevän sen silmissä, joka maksaa hänen palkkansa."

Niin on jos siltä näyttää. Mielikuva ylittää todellisen reaalitodellisuuden. Mielikuva on se todellisuus, jonka palkanmaksaja luulee todeksi. Se on se todellisuus jossa palkanmaksaja todella elää.






Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.

1.1.06

VR:n möhlii mielikuvamarkkinointinsa

Mielikuva voi olla erinomainen markkinointikeino, minkä esim. VR tuntuu ilokseni tajunneen. Mutta mielikuvien kanssa saattaa ajautua myös pahasti raiteilta, minkä VR niinikään valitettavasti tuntuu tekevän.


'Kiskoilla on aina kesäkeli' VR mainosti takavuosina. Veto oli hyvä silloin kun maantieliikenne jurnutti ja liukasteli lumessa ja jäässä.

Mutta VR:n markkinointiosasto(?) ei tainnut olla ihan riittävästi perillä VR:n omasta todellisuudesta: Silloin Helsingin lähiliikennettä ajettiin vielä peruskunnostamattomilla Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijunilla. Pakkasella ja tuiskulla junien ovet ja jarrut jäätyivät niin että liikennehäiriöitä oli vähän väliä. Ja viimein tuli se jokatalvinen lumimyräkkäkin, joka täydellisesti lamautti Helsingin lähiliikenteen.

Kiskojen kesäkeli -mielikuva oli oiva, mutta se ei ollut tosi. Pikemminkin näytti siltä että kiskoilla tulisi olla aina kesäkeli, jotta VR:n liikenne niillä sujuisi.


VR:n Matkaan -lehden yleisönosastossa matkustavaiset kertovat tuohtuneita kertomuksia siitä miten VR:n konduktöörit ovat toimineet asiattomasti, vastuuttomasti, pelkurimaisesti, piittaamattomasti, osaamattomasti, epätasapuolisesti, määräysten vastaisesti, keljusti tai muuten vain inhimillisen omituisesti.

Ja VR:n tiedotusosasto(?) vastaa aina järkähtämättömän varmasti että VR:n konduktöörit toimivat aina ja poikkeuksetta oikein ja ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Palstan lukeminen tuottaa kutkuttavan tunteen: VR:hän väittää lukijoilleen päin naamaa että nämä ovat valehtelijoita.

Mahtaako VR:n tiedotusosasto(?) itse ihan oikeasti uskoa omiin väitteisiinsä? Ehkäpä sielläkään ei olla perillä VR:n todellisuudesta. - Oli miten oli; protokollan mukaisten väitteiden toisteleminen edes mielikuvamarkkinointimielessä ei todellakaan kannattaisi enää silloin kun yleisö antaa palautetta siitä että todellisuus ei vastaa mielikuvamarkkinointia.


Syksyllä 2004 VR mainosti uutta Sm4-lähiliikennejunaansa - sitä 'Pikkupendolinoa' - jotenkin siihen tyyliin että 'Suburbanus Fennicus on täysin rauhoitettu. Siinä voit matkustaa ilman häiriöitä ja vaipua vaikka ajatuksiisi' tms.

Tämä mielikuvamainos ja Matkaan-lehden totiset vastaukset siitä miten konduktöörit ehdottomasti, aina ja poikkeuksetta(!) pitävät tiukasti järjestyksen junissa muistui mieleeni kun sattuman oikusta jouduin sinä syksynä palaamaan kotiin juuri pahimman pikkujouluviikonlopun juoppojunalla.

Junassa tupakoitiin, juotiin kirkasta viinaa pullosta konduktööriparin silmien alla, huudettiin suoraa huutoa ja paljasteltiin kilvan sukuelimiä. Kaikki tämä toki reilussa Suomi - Britannia -maaotteluhengessä, kun matkaan oli sattunut turistejakin. "Show your balls! Show your balls!"

Se pikkujoulujuna ei tosin ollut Suburbanus Fennicus -Sm4-juna. Se kun oli koottu Sm1- ja Sm2 -yksiköistä. Ehkäpä se siksi ei ollutkaan rauhoitettu. Mutta konduktöörien suhteen Matkaan -lehti kyllä erehtyi kerrassaan murheellisesti.


VR:llä on johdonmukainen mielikuvamainosstrategia:

- VR:n mainososasto(?) kehittää aika hauskoja ja nasevia mielikuvia. - Valitettavasti ne vain ovat liian kaukana todellisuudesta jotta niiden voisi uskoa muuttavan yleisön mielikuvia ja siten myös todellisuutta.

- VR:n tiedotusosasto(?) puolustaa virallisia mielikuvia kuin tsaarinajan poliisi tai ainoan oikean totuuden tietävä politbyroo. - Tosin minun mielestäni ei kylläkään kannattaisi väittää palautetta antavaa yleisöä valehtelijoiksi. Se ei varmaankaan mitenkään vahvista VR:n mielikuvaa luotettavana ja palveluhaluisena toimijana.


VR:n mielikuvamarkkinointi on liian kaukana todellisuudesta voidakseen toimia. Ja kun VR sitten sinnikkäästi pitää kiinni todellisuudelle liian vieraista väitteistään, se samalla estää ongelmien myöntämisen ja näkemisen. Siten se myös hukkaa mahdollisuutensa puuttua ongelmiin ja korjata ne vastaamaan haluamiaan mielikuvia. Korjata kun voi vain sellaisen minkä vialliseksi näkee.

Kun VR mielikuvamarkkinoinnissaan uskottelee liian epätosia asioita, se itseasiassa valehtelee. Eivätkä valheeseen perustuvat mielikuvat toimi VR:n toivomalla tavalla: Palvelu kun ei muutu ylimaallisen hyväksi vain sillä että sitä ylimaallisen hyväksi väittää. Väitteet pitää myös teoilla lunastaa. Muuten saattaa tulla leimatuksi hulluksi houkaksi. Tai valehtelijaksi.


Näyttää siltä kuin VR:llä itsellään olisi väärä mielikuva mielikuvamarkkinoinnin tominnasta. Se harmittaa minua suuresti, sillä oikein käytettynä mielikuvat todella ovat todellisuudentekijöitä. - Edellyttäen tietenkin että teot eivät ole ristiriidassa mielikuvien kanssa. Pelkällä väittämisellä kun vain möhlii koko hyvän yrityksen.






Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä, blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.