Keravan kaupungin aurausterrori
Se alkaa taas pian. Nimittäin Keravan kaupungin aurausterrori.
Kuten aina, yritämme nytkin tarkastella asiaa mielikuvien kannalta. Olkoonkin että oma mielikuvani on, että Keravan kaupungilla ei ole kaikki ruuvit kohdallaan.
Kun sataa lunta, Keravan kaupunki auraa lumen kaduilta pois. Ja sehän on kerrassaan mainio juttu. Keravan kaupunki auraa lumen pois jopa kiitettävän nopeasti. Ainakin siltä seuduin, missä minä asun. Ja se on jopa vieläkin mainiompaa.
Mainiota ei sen sijaan ole se, että Keravan kaupunki auraa lumen pitkältä katujaksolta systemaattisesti minun kotiportilleni.
Asun kokoojakadun varrella. Katu aurataan moneen kertaan päivässä huolellisesti pintaa myöten ja siitä irtoaa uskomaton määrä lunta ja jäätä. Aurat painavat lumen valleiksi kadun varteen ja minun portilleni. Ja minä lapioin lumen portilta vallien jatkoksi.
Kun lumivallit talven mittaan kasvavat aina vain korkeammiksi ja minä sinnikkäästi lapioin auki kotiporttini, tullaan viimein vaiheeseen, jossa lumi ei kaupungin aurasta pääse purkautumaan enää yhtään mihinkään muualle kuin minun avaamaani porttiaukkoon. Kaupunki siis auraa pitkän katujakson kaiken lumen nimenomaan ja yksinomaan minun porttiaukkooni.
Aura tulee ja tyhjentää keräämänsä lumet yhdessä sekunnissa minun portilleni. Minä lapioin lumet varttitunnissa pois. Lumisateisena päivänä aura tulee jonkin ajan päästä uudestaan ja puskee portilleni kuution verran tiivistä painavaa lunta jälleen yhdessä sekunnissa. Ja minä lapioin sen taas varttitunnissa pois. Tämä saattaa toistua kolmekin kertaa samana päivänä, jos satun olemaan kotona.
Jos on työpäivä, portillani on kotiin palatessani komea valli, josta ei kannata yrittää yli armeijan Pasia heiveröisemmällä ajopelillä. Ajan siis Octaviani lähikaupan pihaan ja lapioin tien auki. Ehkä puolessa tunnissa, ehkä en.
Jos minulla on keuhkotulehdus, lapioin portin auki keuhkotulehduksessa. Jos minulla on 40 asteen kuume, lapioin portin auki 40 asteen kuumeessa. Jos selkäni on kipeä tai niskani taas kerran jumissa, lapioin - ei, en lapioi, en yksinkertaisesti pysty lapioimaan. Jään sen sijaan yhä kasvavan vallin taakse vangiksi.
Keravan kaupungin mielestä tässä ei ole mitään epäreilua. Olen kysynyt. Tilanne on kuulema ihan samanlainen joka paikassa. Vaan siinäpä Keravan kaupunki on yksinkertaisesti väärässä:
Omien havaintojeni mukaan lunta ei sivukaduilta kerry lainkaan samanlaista määrää, ja porteilla onkin auran jäljiltä säälittävän matalat ja kapeat vallit.
Oman katuni toisella puolella on jalkäytävä. Jalkakäytävän poikki kulkee tie vastapäiseen taloon. Jostain minulle käsittämättömästä syystä kaupungin aura poistaa lumet kadun varresta tämän tien suulta. Vaan eipä poista kadun tältä puolelta samasta kohdasta minun portiltani. Ei, vaan päinvastoin tyhjentää auransa juuri siihen.
Kumma kyllä kaupungin aura poistaa lumet myös parikymmentä metriä pitkän suljetun kadun suulta radan varressa. Katua itseään ei aurata, sillä se ei enää johda minnekään eikä sen varressa asu ketään. Johtuneeko auraus ehkä siitä, että kadunsuuta käyttää säännöllisesti pysäköintipaikkanaan iso rekka-auto? Kenen lie rekka? Kenen lie aura?
Keravan kaupunki auraa pääosin kalustolla, jossa on kääntyvät auransiivet. Mistä johtuu, että aura täytyy nimenomaan tyhjentää minun portilleni? Miksei siipiä voi portin kohdalla sen verran poikkeuttaa, että koko pitkältä matkalta kerätty satsi ei tyhjentyisi juuri minun portilleni? Siitäkö, että valli on jo niin korkea, että auraajalle on yksinomaan helpotus, että auran saa edes johonkin välillä tyhjentää? Siispä portilleni!
Kevättalvi tuo tähän kiusaamisleikkiin vielä oman herkullisen lisäpiirteensä: päivällä on usein suojaa ja aura rojauttaa portilleni komean läpimärän lumisohjo- ja jääkalikkavallin. Illalla kun tulen työstä, on ollut jo hyvän aikaa pakkasta, ja portillani onkin teräksenluja jäävalli. Vaikka vakiotyökaluni on rautalapio, on työ joskus liki toivotonta. Toisinaan tarvitaan avuksi rautakanki. Ja pari tuntia aikaa.
Mahtaisiko rautakanki olla oikea työkalu myös vakuuttamaan Keravan kaupunki siitä, että tässä ei taida toteutua kuntalaisten tasavertainen kohtelu. Eikä myöskään kunnan puhtaanapidon tarkoitus. Ei yksinkertaisesti ole mitenkään perusteltavissa että Keravan kaupunki yrittää konevoimalla motittaa minut moneen kertaan päivässä tyhjentämällä auransa portilleni, kun se ei muualle pääse tyhjentymään.
Jos kaupunki ei poista kadunvarteen kasvaneita valleja riittävän usein, pitäisi vähäruuvisimmankin kaupungin edustajan tajuta, että aura tyhjenee portille ja että tilanne sittenkin taitaa olla hivenen erilainen kuin jossain toisaalla.
Keravan kaupunki siis ilmeisesti tieten tahtoen puskee yhdessä sekunnissa portilleni konevoimalla kuution verran painavaa, tiivistä ja usein jäistä lunta, ja minä joudun poistamaan sen lapiolla vartissa, puolessa tunnissa, tunnissa. Joka siunaaman päivä. Pahimmillaan useita kertoja päivässä.
Tilanne on ymmärtääkseni täysin absurdi ja järjetön, liki kafkamainen! En minä kiinteistö- ym. veroja siitä maksa, että kaupunki systemaattisesti ja tarkoituksellisesti kasaa tielleni esteitä. Ei se tee - eikä saa tehdäkään - niin muillekaan!
Auraus on lumen poistamista ihmisten tieltä. Ei lumen kasaamista ihmisten tielle.
Vai mikä onkaan se Keravan kaupungin mielikuva, jonka mukaan tässä olisi kyse normali-ihmisen järkevästä tominnasta ja kuntalaisten tasavertaisesta kohtelusta sekä hyvästä puhtaanapidosta? Minä todella haluaisin tietää. Kerro, Keravan kaupunki.
Minusta tämä on terroria.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Autohuolto: reaalimaksu virtuaalitöistä
Käytin Skoda Octaviani vuosihuollossa maahantuojan valtuuttamassa huollossa. Minä maksoin vierailusta todistettavasti 437,55 euroa. Mutta mitä teki autohuolto? Sitä voi vain arvailla. - Näin mielikuvaelämänäkökulmasta meillä on tarkasteltavana kaksi mielikuvaa: autonhuoltajan mielikuva auton huollosta ja minun mielikuvani autohuollosta. Kumpikin mielikuva on luultavasti väärä? Vai onko todella kumpikin?
Huoltomekaanikko oli täyttänyt maahantuojan listan 'Suoritettavat toimenpiteet'. Listan jokaisessa kohdassa oli rasti. Myös renkaita koskevissa kohdissa. Rastin sijasta niissä tosin olisi pitänyt olla merkittynä kunkin renkaan ilmanpaine, kuluneisuus ja kulutuspinnan syvyys millimetreinä. Moinen pikkumaisuus olisi tietenkin vaatinut huoltomekaanikolta selvää työtä, vaivannäköä ja ajankäyttöä. Pantiin siis vain rasti ruutuun. Mitäpä siitä että minä maksoin täyden hinnan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisistä töistä. Töistä joita ei tehty.
Uskallan olettaa että vararengasta ei itseasiassa ollut edes katsottu: Tavaratilan pressu ja pressun päällä ollut pikkuesine olivat koskemattomina entisillä paikoillaan. Joko pressua ei ollut siirretty tai mekaanikko oli valokuvamuistinsa turvin erittäin huolellisesti ja aikaa käyttäen asetellut pressun ja pikkuesineen entisille sijoilleen. Olikohan siis muitakaan renkaita lainkaan katsottu? Oliko saranat todella voideltu? Oliko jarrut tarkastettu? Ja mikä onkaan niiden kunto? Oliko...
Huoltolistassa on kolmisenkymmentä kohdetta. Pitäisikö minun maahantuojan valtuuttaman huollon jäljiltä itse tarkastaa, että kaikki huoltotyöt on tehty? Valitettavasti useimpia töitä ei kuitenkaan edes voi itse tarkastaa. Työ perustuu siis lähinnä luottamukseen. Ja niinkuin aina:
kun valvontaa ei ole, vilppiä tehdään. Tilaisuus tekee varkaan.
Mistä muuten johtuu että työlistaan oli merkitty öljynvaihto tehdyksi, mutta huoltokirjaan oli merkitty: "ei tehty"?
Keväällä käytin autoni pienessä kesähuollossa. Siihen kuului mm. lasinpesimien kunnon tarkastus. Huollossa jäi huomaamatta takalasinpesimen runsas vuoto takaoven sisään, ja niinkin yksinkertainen seikka kuin että takalasin pyyhin ei osunut koko matkaltaan lasiin! Luvattu työ jätettiin tekemättä, mutta minulta kyllä osattiin huolellisesti laskuttaa koko summa.
Sikäli kuin ymmärrän, autonhuolto usein täyttää petoksen tunnusmerkit: luvattua työtä ei aiotakaan tehdä, mutta asiakkaalta tunnollisesti velotaan koko hinta kaikista niistä töistä, jotka huolellisesti on jätetty tekemättä. Huijausta, huijausta ja petosta. Sitä se minun ymmärrykseni mukaan usein on.
Olisi mielenkiintoista tietää, millainen mielikuva ohjaa autonhuoltoliikkeiden toimintaa ja mekaanikkojen työtä. Toivoisin, että joku autoliikkeen edustaja tai huoltomies sen kertoisi. Oma mielkuvani jo tulikin ilmi: autonhuolto on törkeää petosta, jossa asiakas pannaan maksamaan töistä, jotka on tarkoituksella jätetty tekemättä. Maahantuoja on laatinut työlistan auton kunnon ja turvallisuuden takaamiseksi. Huoltoliikettä asia ei voisi vähemmän kiinnostaa: rahat pois ja seuraava sisään.
Tekniikan Maailman muutaman vuoden takaiseen kysymykseen huoltomies vastasi "Ei niissä yleensä tuon ikäisenä ole vikaa. Siksi niitä ei tarkastetaakaan." Vaikka tarkastuksesta täysi maksu otetaankin! Ja vaikka tarkastuksen tarkoitus on nimenomaan varmistaa se, että kaikki todella on hyvin ja mahdolliset viat saadaan ajoissa kiinni.
Autohuolloilla ei ole omaa laadunvalvontaa. Niille ei ole myöskään mitään ulkopuolista valvontaa. Työ perustuu luottamukseen. Mistä johtuu, että valvontaa ei ole? Mikseivät markkinavoimat korjaa vikaantunutta tilannetta? Kyse ei voi olla edes hintakilpailusta, sillä hinnat ovat kuvottavan korkeat. Korkeat hinnat tekemättömistä töistä: törkeää!
Mistä johtuu, että näitä huijareita ei saateta edesvastuuseen? Mistä johtuu että nämä huijarit eivät tee lupaamansa työtä. Mistä johtuu, että maahantuojan järjestämä auton turvallisuuden varmistaminen ei toteudu? Mistä johtuu, että meitä törkeästi jatkuvasti petetään?
Huijausta, jota jostain kumman syystä ei saada kontrollin piiriin? Mistä se johtuu?
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
80 km/t tappituntumalla
Hämmästyttävää, miten työ sitten voikin häiritä oikeata elämää, eli bloggausta. Mutta mieli palaa päästä ihmettelemään....Aamuruuhka on alkamassa Kehä III:lla. On pimeää, ajetaan jo yhtäjatkoisessa pitkässä jonossa, jota liikennevalot katkovat. Nopeus on kuitenkin vielä 80 km/t. Oikeaa kaistaa hämmentää Kehä-kolmosen järkyttävän ja järjettömän huonot liittymät. Siksi ajan vasenta kaistaa, sillä olen matkalla kauas.
Jonon nopeus vaihtelee. Väliin kauniin joustavasti liikennevalojen takia, väliin hyvin nopeastikin vaikkapa yllättävien kaistanvaihtojen takia; tulee joskus äkkijarrutuksiakin.
Takaani lähestyy tumma pakettiauto. Se tulee niin lähelle, että en enää näe sen valoja. Se on metrin päässä takapuskuristani. Pakukuskilla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia tehdä mitään, jos joudun jarruttamaan.
Nopeutta on siis 80 km/t, väliä yksi metri. On jo ruuhkaa, paku ei pääsisi mihinkään vaikka väistäisinkin. Ja nopeita jarrutuksia tulee silloin tällöin.
Joka aamu on joku paku, jakeluauto, bussi tai rekka. Joskus toki myös henkilöauto. Ne ovat yksinkertaisesti hengenvaarallisia. Miksei niitä karsita pois?
Liikenne harvenee, valtavirta on jo kääntynyt Helsinkiin vieville teille. Siirryn oikealle kaistalle ja paku liimautuu metrin päähän edelläni ajaneesta autosta.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
