Pihvit kannattaisi tuottaa kudosviljelynä
Lihantuotanto nykymenetelmillä on paitsi tehotonta, myös epäeettistä. Liha voitaisiinkin tuottaa kudosviljelyllä paljon tehokkaammin ja ilman eettisiä ongelmia. - Ongelmaksi voisi kuitenkin koitua se, että ihmiset kauhistuvat uutta tapaa.
Nykyisillä tuotantomenetelmillä alkaa olla kokolailla hankalaa tuottaa riittävästi ruokaa maapallon koko väestölle. On esim. hyvin tuottamatonta kasvattaa lihakarjaa syöttämällä sille viljaa; parempi tuotto saataisiin syömällä se vilja itse.
Itse asiassa lihakarjan kasvattaminen ihmisravinnoksi on kaikenkaikkiaankin aikamoisen tehotonta. Lisäksi se minusta on kutakuinkin epäeettistä: eläimiä kasvatetaan luonnottomissa oloissa vain ihmisen ruuaksi. Esim. broilerin elinikä jää muutamaan viikkoon. Ja sekin ahtaissa tiloissa laji- ja kohtalotovereiden nokittavana.
Olenkin vuosikausien ajan leikitellyt ajatuksella, että jos halutaan syödä lihaa, se pitäisi kasvattaa suoraan ilman välivaiheita: kasvatetaan itse lihaa, ei eläimiä. Liha tuotettaisiin siis kudosviljeminä.
Aluksi ajatus oli pelkkää leikittelyä, mutta sittemmin olen alkanut pohtia sitä yhä vakavammin. Menetelmän edut ovat niin ilmeiset: Saadaan ruokaa ilman turhia ja tehottomia välivaiheita, ja säästetään eläimet luonnottomilta elinoloilta.
Jotta lihasta tulisi lihaa eikä vain kudosmössöä, sitä pitäisi luultavasti treenata; ts. lihaskudosta tulisi käyttää. Se kävisi arvattavasti parhaiten siten että lihasmassaan kasvattettaisiin myös hermokudosta. Hermoja sähköisesti ärsyttämällä saataisiin lihas sitten toimimaan. Lihaskudosviljelmä treenaisi kuin kuntosalilla konsanaan. Tai paremminkin kuin fysioterapeutilla.
Parin viime vuoden aikana olen vähän kuulostellut ihmisten reaktioita ajatukseeni. Yllätyksekseni ajatukseni on herättänyt lähinnä inhoa tai vähintäänkin kummastelua. Kukaan ei ole tuntunut pitävän ajatusta lähimainkaan realistisena. Hämmästyttävintä minusta on kuitenkin ollut se, että ajatusta tunnutaan pidettävän epäeettisenä. Minusta itsestäni kun epäeettistä on nimenomaan nykyinen lihantuotantotapa.
Tänään sitten luin Helsingin Sanomista, että Marylandin yliopiston tutkijat ovat aikeissa aloittaa kananpojan lihan tuotannon kudosviljelmänä. Lihasten treenaamisen tutkijat aikovat hoitaa lihasmassaa venyttämällä tai muuten liikuttelemalla välttääkseen pelkän kudosmössön syntymisen.
Tuotannon etuina pidetään mm. kotieläinten epäinhimmillisten kasvatusolojen ja pitkien traumaattisten kuljetusten välttämistä. Lisäksi vältettäisiin koko joukko muitakin nimeämättömiä ympäristöongelmia.
Oma ajatukseni lihanviljelystä ei siis loppujen lopuksi ollut lainkaan epärealistinen. Sitä paitsi lihaskudosviljely on jo nykypäivän arkitodellisuutta: Alunperin se on kehitetty lääketieteen tarpeisiin korvaavien kudosten saamiseksi. Mutta Yhdysvaltain avaruushallinto NASA on myös kasvattanut jo pieniä määriä kalanlihaa ihmisravinnoksi.
Minulle on ollut hyvin kiinnostavaa havaita millaisessa mielikuvassa ihmiset elävät: nykyinen epäeettinen lihankasvatus koetaan eettiseksi, ja puhtaasti eettinen kudosviljely epäeettiseksi.
Siinä sitä riittääkin pohtimista joksikin aikaa.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Sukiminen II - Miten saada hotellihuone
Erityisesti itäisessä Euroopassa on kuulema vielä ihan tavallista, että 'täydestä' hotellista saa kyllä huoneen, kunhan vain tuntee oikeita henkilöitä. Meistä sellainen saattaa tuntua harmillisen turhauttavalta ja kaikkea muuta kuin tasa-arvoiselta, mutta pohjimmiltaan siinäkin on kyse aivan normaalista laumaeläimen käyttäytymisestä.Luin taannoin Helsingin Sanomista jutun, jossa kerrottiin mm. kokemuksista Itä-Euroopassa: Haastateltu oli tarvinnut ystävälleen hotellihuoneen, mutta hotelli olikin 'täynnä'. Haasteltu tunsi tietenkin maan tavat ja tiesi, että asiat hoituvat joko rahalla tai 'suhteilla'. Pohdiskeltuaan tilannetta aikansa haastateltu muisti, että hänhän tuntee hotellin reseptionistin siskon poikaystävän Pjotrin (tms). Hän marssi takaisin hotelliin ja kertoi tietävänsä Pjotrin. Ja kas kummaa: 'täydestä' hotellista löytyi kuin löytyikin huone haastatellun ystävälle.
Miten ihmeessä pelkkä Pjotrin tietäminen saattoi riittää hotellihuoneen saamiseen?
Edellisessä kirjoituksessa '
Sukiminen I - Juoruilu on hyvästä' todettiin, että sukimalla toisiaan apinalauman jäsenet luovat ja vahvistavat keskinäisiä suhteitaan, mutta myös viestivät suhteistaan toisille lauman jäsenille. Edelleen todettiin, että sukimistoverit tarvittaessa auttavat toisiaan; muita ei auteta. Lauma huolehtii jäsenistään.
Ihminen laumaeläimenä toimii edelleen aivan samalla tavoin. Sukimisen on vain korvannut juoruilu, puhe. Se kertoo kuka on lauman jäsen ja kuka ei; kenestä huolehditaan ja kenestä ei.
Hesarin jutun haasteteltu tiesi Pjotrin. Hän oli ts. tietoinen lauman rakenteista; hän oli 'nähnyt' kuka sukii ketäkin. Hän siis mitä ilmeisimmin kuului laumaan, joten hänestä tuli huolehtia niinkuin lauman jäsenestä huolehditaan; Siksi hän sai huoneen. Ei se sen kummempaa ollut. Normaalia laumaeläimen omasta laumasta huolehtimista vain.
Nuoruudessani äitini paheksui syvästi sitä, että työpaikkoja saatiin 'suhteilla', vaikka se siis onkin ihan normaalia laumeläimen käytöstä. 'Suhteilla pelaamista' pidettiin silloin yleisemminkin moitittavana ja paheksuttavana. Nykyisin sensijaan ei enää edes puhuta 'suhteista', nyt puhutaan verkottumisesta. Verkottumista ei ainoastaan pidetä hyvänä, vaan siihen suorastaan yllytetään, jos aikoo pärjätä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa.
Se mikä ennen oli paheksuttavaa 'suhteilla pelaamista' on nyt mitä suositeltavinta verkottumista. Tuskin monikaan silti on tullut ajatelleeksi, että suhteiden/verkottumisen perusta on ikiaikainen laumaleäimen omasta laumasta huolehtiminen.
Mutta miksi se 'suhteilla pelaaminen' aikanaan sitten oli niin paheksuttavaa? Ja miksi meitä yhä vieläkin ärsyttää itäeuroopplainen tapa saada hotellihuone 'täydestä' hotellista? Kun kyse keran on vain normaalista laumaeläimen käyttäytymisestä.
Palataan näihin kysymyksiin seuraavien kirjoitusten myötä. Riittäköön tällä kertaa se, että tedämme miten Itä-Euroopassa saa hotellihuoneen.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Sukiminen I - Juoruilu on hyvästä
Miksi ihmeessä ihmisten oikein pitää juoruilla?
Nähtävästi ihminen juoruilee aivan samasta syystä kuin apinat sukivat toisiaan: vahvistaakseen laumansa sisäisiä suhteita ja pysyäkseen niistä suhteista selvillä. - Juoruilu siinä kuin sukiminenkin luo ja ylläpitää lauman rakennetta, kertoo mikä on kenenkin asema laumassa, ja pitää lauman jäsenet kurissa ja herran nuhteessa. - Juoruilu lieneekin ihmiselle tyypillinen ja tarpeellinen lajiominaisuus; ja ihminen aivan tyypillinen laumaeläin.Laumassa elävät apinat sukivat ahkerasti toisiaan. Sukiminen on toki saattanut alkaa keskinäisestä avunannosta ihon hoidossa: esim. hevoset sukivat toisiaan niskasta, mihin eivät itse ylety. Mutta hevosillakin sukiminen on ystävyyttä ja seurustelua: eihän niskaansa voi vihamielistä laumakumppania päästääkään.
Apinoilla sukiminen onkin luottamuksen, ystävyyden ja lojaalisuuden osoitus. Se luo lauman sisäiset suhteet, mutta samalla se myös viestii nämä suhteet toisille lauman jäsenille: kaikki näkevät kuka sukii ketäkin ja kuinka paljon. Kaikki siis tietävät kuka on missäkin määrin kenenkin kaveri. Kaikki samoin tietävät kuka tarvittaessa tulee kenenkin avuksi: Vahvojen kavereiden kaveria ei kannata lähteä kiusaamaan.
Toisaalta laumassa ei voi käyttäytyä kovin poikkeavastikaan, jottei menettäisi suhteitaan ja jäisi vaaran uhatessa ilman tukijoita. Sukiminen ylläpitää lauman moraalia, arvoja ja kulttuuria.
Pienessä laumassa suhteet pystyy hoitamaan sukimalla. Mutta kun lauman koko kasvaa, edes päivän tunnit eivät enää riittäisi suhteiden hoitoon. Ja pitäähän apinan syödäkin.
On arveltu, että ihmisen syntymän aikoihin lauman koko oli noin 170 jäsentä. Niin monen kumppanin fyysinen sukiminen on yksikertaisesti aivan mahdotonta. Siksi isoissa laumoissa kehittyikin uusi suhteiden hoitamistapa: ilmeisesti varoitushuudoista kehittynyt yleisempi viestintä. Ääntelemällä pystyy viestimään samaan aikaan usealle lauman jäsenelle; tarvittaessa koko laumalle.
Maassa elävillä apinoilla on nykyisinkin suuret laumat. Ja niissä laumoissa todella käy jatkuva puhumisen kaltainen pulina. Viestinnän tarve laumassa on mitä ilmeisin.
Puhumisen kaltainen ääntely ei - ehkä yllättävästi - ole vain kädellisten laumaeläinten yksinoikeus: preeriakoirat esim. ilmoittavat toisilleen, että laumaa lähestyvä peto on hyeena. Mutta että tämä hyeena tällä kertaa on kuitenkin se tummanharmaa joka on aika surkea preeriakoiran metsästäjänä. Ne tunnistavat yksilön ja osaavat kertoa sen laumalle.
Puhumalla voi sukia useita kumppaneita yhtäaikaa mutta fyysisen kosketuksen endorfiinit siinä kyllä jäävät saamatta. Tunne-elämyksiä (hyvää oloa) puheessa antavat sen sijaan hymy ja nauru. Suuren lauman sukimiseen tarvitaan siten sekä puhe että hymy. Yhdessä ne ovat vanhaa sukimista tehokkaampi sukimismenetelmä. - Ihonhoito siinä tosin pääsi kokonaan unohtumaan.
Ihmisryhmässä puhutaan pääasiassa toisten ihmisten tekemisistä. Siihen käytetään puheajasta kaksi kolmannesta. Koska tämä juoruilu tiedetään, se hillitsee käytöstä ja vahvistaa ryhmän kontrollia. Se pakottaa toimimaan yhteisön moraalin mukaan.
Kahvilasalakuuntelussa on todettu että vain 5 % puheajasta käytettään pahan puhumiseen. Toiset 5 % käytetään kumppanin neuvomiseen sosiaalisissa tilanteissa. Valtaosa puheesta keskittyy kuitenkin siihen mitä kukin tekee kenenkin kanssa. - Kun apinat itse näkevät kuka sukii ketäkin ja kuinka paljon, niin ihmiset kertovat sen toisilleen. - Kaikki sukiminen tulee ihmiselläkin tiedoksi, sillä sen pitää tulla tiedoksi jotta lauma toimisi ja tuntisi rakenteensa ja lauman sisäiset suhteet.
Juorussa pohditaan myös sitä mikä on kulissien takana oleva todellisuus. Vaikka puhutaan yksilöiden tekemisistä, pohditaan sitä mikä juuri siinä kulttuurissa (laumassa) on oikein, tavoiteltavaa ja sopivaa.
Vain 5 % juoruilusta on panettelua. Loppu on sukimista: ystävyyssuhteiden rakentamista, lauman rakenteesta tiedottamista ja kertomista siitä kuka ketäkin sukii ja kuinka paljon. Juoruilu on laumaläin-ihmisen keino ottaa lauma haltuun ja pitää lauman jäsenet lauman kurissa.
Ihmisen lauma ei enää ole yhtäaikaa yhdessä paikassa. Kaikki eivät enää koko ajan näe kuka ketäkin sukii ja kuka mitäkin tekee. On siis ollut silkka välttämättömyys että kiinteän ison lauman puheviestinnästä on kehittynyt juoruilu. Sen avulla laumaeläimelle edelleenkin tarpeelliset sukimistiedot saadaan nopeasti kaikkien lauman jäsenten tietoon vaikka ihmisen lauma nykyään onkin hajallaan.
Niin ihmislauma pitää jäsenensä kurissa ja herran nuhteessa. Ja niin lauman jäsen tietää, kuka kenenkin avuksi tarvittaessa tulee. - Mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Raha on sinun jumalasi - ei sinulta mitään puutu?
Kannattavuus ja tuottavuus ovat järkevän liiketoiminnan oikeat tavoitteet. Sitä pidettäneen itsestään selvänä; sijoitetun pääoman pitää tuottaa mahdollisimman hyvin. Siksihän se pääoma on sijoitettukin. - Järkevyyden kanssa asialla ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä; haitallisesta ahneudesta siinä vain on kyse.Suomella ei enää ole varaa huolehtia vanhuksistaan tai sairaistaan. Onhan se tunnustettava: ne eivät tuota. Niiden hoitoon sijoitettu yksityinen pääomakaan ei tuota, kun palveluiden kuluttajilla ei useinkaan ole varaa maksaa palveluista.
Suuret kirjankustantamot eivät enää käännätä tietokirjallisuutta. Onhan se ymmärrettävää: kääntäminen vaatisi asiantuntemusta, ja se maksaa. Ostajia olisi kuitenkin vähän, kun ihmiset ostavat kai lähinnä viihdettä. Tietokirjat eivät siis tuottaisi rahaa kustantajan kassaan.
Jos palvelu, tuote, hyödyke tms. ei tuota rahaa tuottajansa kassaan, ns. järkevän liiketalouden mukaan palvelua jne. ei kannata tuottaa. Onhan se ymmärrettävää; miksi kukaan sijoittaisi rahaa yritykseen, joka ei tuota tuottoa. Eihän se olisi sijoittamista.
Kaikkea toimintaa mittaa nykyisin lähinnä sen kyky tuottaa rahaa palvelun tuottajalle. Jos toiminta ei tuota rahaa, sitä ei kannata jatkaa. - Ajatus on looginen ja itsestään selvä. Mutta silti aivan väärä. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, raha ei ole arvon mittari, vaikka rahateoria niin väittääkin. Ei sillä tavalla kuin taloutta nyt ohjataan.
Jos välitön rahan tuotto todella olisi oikea kriteeri toiminnan ohjaamiseen, Suomessa ei olisi esim. yleistä lukutaitoa. Kansakoulu ei todellakaan tuottanut markkaakaan valtiolle. Silti Suomen valtio piti kansakoulua suorastaan välttämättömänä Suomen taloudenkin nousemiselle.
Jos kansakoulua ei olisi ollut, Suomessa ei olisi yleistä lukutaitoa, ihmisillä ei olisi kykyä oppia uusia asioita, ei olisi Nokiaa, ei olisi vaurautta. Ja silti kansakoulu aikanaan ei tuottanut markkaakaan valtion kassaan. Se vain kulutti markkoja.
Kuinka järkevää on siis nykyinen tuottavuusajattelu? - Minun ymmärtääkseni ei lainkaan järkevää. Päinvastoin se saattaa olla kehityksen este viedessään resurssit yhteisen hyvän kasvattamiselta. Se on ahneuden ylistys, ei juuri muuta.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
'Oikeutettu raivo' tekee kettutytön tai terroristin
George W. Bush ei nähtävästi tiedä sitä minkä Juhani Aho tiesi jo kirjoittaessaan pienoisromaaniaan 'Maailman murjoma'
vuodelta 1894: Yksilön muuttumiseksi anarkistiksi tarvitaan vain oikeutettu raivo. Ja kyky unohtaa kaikki muu ympäriltä.Kettutyttöä, anarkistia ja terroristia yhdistää Ahon tuntema 'oikeutettu raivo'. Kaikki he ovat mitä parhaita 'mielikuvaelämän' väitteiden oikeaksitodistajia: Kaikkia motivoi vankka mielikuva, joka perustelee heidän äärimmäiset tekonsa. Olivatpa teot kuinka vääriä hyvänsä, he itse uskovat olevansa oikeassa. - Kirjoitin mielikuvan motivaatiovaikutuksesta 4.7.2005: '
Mielikuvat myös muuttuvat todellisuudeksi'.
Samaan ääriryhmään tuntuu yllättävästi kuuluvan myös Yhdysvallat. Ainakin niin kauan kun sen johtaminen on presidentti George W. Bushin ja kaltaistensa käsissä. Fundamentalismi eli yksisilmäinen vain oman totuuden näkevä asenne on sillekin tyypillistä: Fundamentalistin on mahdoton hyväksyä muita näkökulmia eli mielikuvia. - Edellisen kerran kirjoitin aiheesta 24.7.2005 jutussa
Fundamentalistit ja Lotto.
Kettutytön, anarkistin ja terroristin yhteinen ongelma on siinä, miten saada yhteiskunta oikaisemaan ne vääryydet, jotka ovat johtaneet 'oikeutetun raivon' syntyyn. Koska vallanpitäjät ovat ne vääryydet tehneet, demokratian keinot eivät voi tuottaa tulosta. Siksi fundamentalisti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtyy itse korjaaviin toimiin. Hänhän itse pitää tekoaan täysin oikeutettuna.
Anarkia ja terrorismi tuntuvat nousevan yhteiskunnallisen jännityksen tilanteissa; silloin kun vallitseva tilanne ei enää vastaa ihmisten odotuksia. Kun vallanpitäjät eivät tunnista kansan raivon oikeutusta, he puolustavat vallitsevan tilanteen laillisuutta ja siten estävät tyytymättömyyden korjaamisen demokraattisin keinoin. Tyytymättömille ei silloin jää muita keinoja kuin laittomuuden tie: anarkia ja terrorismi.
Al Qaidan nimissä toimivia terroristeja on moitittu siitä että he eivät tunne islamia. - Moite on outo, sillä nykyisessä terrorismissa ei ole kyse islamista. Kyse on pikemminkin länsimaiden - lähinnä Yhdysvaltojen - ylimielisestä asennoitunisesta Lähi-Idän kulttuuriin ja suvereniteettiin.
Yhdysvaltain politiikka on George W. Bushin aikana ollut epäkypsää itsekästä öykkäripolitiikkaa:
'Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan'; 'Vastustajiamme vastaan kohdistamme tarvittaessa ennaltaehkäisevän iskun'. - Ydysvallat tuntuu tavoittelevan yhteistyön sijasta sotilaallista, poliittista, 'moraalista', kulttuurillista ja taloudellista ylivaltaa. Yhdysvaltain äärivanhoillinen kristillisfundamentalistinen pelästyneen teinipojan uhopolitiikka perustuu nähtävästi liki vainoharhaiseen vieraan pelkoon.
Ei poliittinen anarkia Suomessakaan mitenkään vierasta ole. Venäläistämisen (sortokausien) aikana suomalaisuutta ajaneiden aktivistien työtapoihin kuului myös aktiivinen anarkia, jolla oli myös väestön kannatus:
- 16.6.1904 senaattorin poika, kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Shcauman ampui Senaatinlinnassa Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin vastalauseena venäläistämispolitiikkaa vastaan.
- 6.2.1905 ikuinen ylioppilas, hieroja, Laihian rovastin poika Karl Lennart Hohenthal ampui Keisarillisen Senaatin prokuraattorin Johan Mårten Eliel Johnsonin, aateloituna Soisalon-Soinisen, tämän työhuoneessa Bulevardi 12:ssa. Hohenthalin mukaan "prokuraattorin tapa hoitaa virkaansa oli ristiriidassa lakia vastaan ja maalle vahingollinen. Se joka hänet raivaisi pois, hyödyttäisi isänmaataan".
- 19.7.1905 Helsingin Senaatintorilla tapahtui pommiattentaatti, jossa kenraalikuvernöörin apulainen salaneuvos Vladimir Fedorovitsh Deutrich sai palovammoja. Ko. viikolla oli tarkoitus Pietarissa esitellä Suomea koskevia kysymyksiä.
- 21.7.1905 maalarityöntekijä Kalle Kustaa Procopé ampui Viipurin santarmiston päällikön everstiluutnantti V.K. Kamarenkon. Procopélla oli yhteyksiä Matti Jalmari Reinikkaan, joka maaliskussa oli epäonnistunut yrittäessään ampua Viipurin läänin kuvernöörin Nikolai Mjasojedovin tämän virkapaikalla.
Hohenthalin puolustusasianajajana oli P.E. Svinhufvud, josta myöhemmin tuli Suomen presidentti. Hän puolusti Hohenthalin tekoa ja perusteli sitä vuoden 1899 helmikuun manifestista alkanutta Suomen yhteiskunnallisten ja poliittisten olojen laittomuudella. - Myös syyttäjä piti lieventävänä sitä, että teko oli tehty ihanteellisista syistä. Oikeuslaitos siis hyväksyi teon, vaikka antoikin elinkautisen tuomion. Hohenthalin ei tarvinnut rangaistusta kuitenkaan kärsiä, sillä hänet autettiin pakenenaan maasta.
Nykyisin ihanteellisuutta tunnutaan pidettävän lieventävänä tekijänä jos se on vallanpitäjän ihanteellisuutta. Näin varsinkin Yhdysvalloissa, jossa valtio pitää oikeutenaan rikkoa kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksia "taistelussaan terrorismia vastaan". - Yhdysvallat on valinnut niin kovan linjan, että se itse sortuu laittomuuksiin ja terroriin. Tarkoitus pyhittää keinot; niinkuin
mielikuvaelämä on koko ajan painottanut.
Terrorismi ei kuole vastaterrorilla. Bushin ristiretki ja sota terrorismia vastaan eivät lopeta länsimaihin kohdistuvaa terrorismia. Päinvastoin ne hyvin todennäköisesti vain entisestään lisäävät sitä. Nehän nimenomaisesti todistavat oikeaksi terroristien uskon Yhdysvaltojen vihamielisyydestä. Terroristeilla olisi niiden seurauksena entistäkin vähemmän mahdollisuuksia demokraattiseen vaikuttamiseen.
Terrorismi kuolee vain, kun 'oikeutetun raivon' oikeutus häviää:
- Punaiset prikaatit kuoli kun kansanjoukot evät antaneet sille tukeaan.
- Pohjois-Irlannin IRA siirtyi väkivallasta poliittisiin keinoihin heinäkuussa 2005. Yli 35 vuotta kestänyt ja yli 3 500 ihmisen hengen vaatinut väkivalta ei tuottanut tuloksia, ja liike oli liukunut poliittisesta terrorista lähinnä rikollisjoukkioksi. Se oli samalla kadottanut lähes kaiken kansansuosionsa ja sen raivon oikeutus oli menetetty.
- Suomen aktivistit rauhoittuivat, kun Suomi itsenäistyi. Raivon syy - venäläistäminen - oli poistunut.
Mutta mistä johtuu USA:n vihamielisyys Lähi-Itää ja islamia kohtaan? Se ei perustu mihinkään realistiseen todellisuuteen. Mutta joku mielikuva Bushilla ja kaltaisillaan kuitenkin on, koska on tarvittu ennaltaehkäisevän iskun oppi ja mustavalkoinen jako vain ystäviin ja vihollisiin.
Luultavasti Yhdysvallat sotkeutui omiin maailmanvalloitussuunnitelmiinsa eikä osannut reagoida järkevästi. Näyttää siltä, kuin Bush kulkisi Hitlerin tietä.
Mikä saisikaan George W. Bushin kaltaisineen ymmärtämään sen, minkä Juhani Aho ymmärsi jo sata vuotta sitten? - Tosin Aho kuului sorrettuun kansakuntaan, Bush taas sortajiin. Olisiko siinä avain haluttomuuteen ymmärtää.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Kun ei mene perille
Vaikka mielikuvia muutetaankin informaatiolla, niin joskus mielikuva on niin vahva, että se jättää informaation tyystin huomiotta. - On raivostuttavaa kun asiakastuki ei välitä lukea kysymyksessä annettua informaatiota, vaan rientää vastaamaan (väärin) ensimmäisestä tunnistamastaan seikasta. Se vastaa vain oman mielikuvansa mukaan, ei annetun informaation.Digitaalinen kamerani Canon EOS 300D aiheuttaa minulle harmaita hiuksia mm. sillä, että sen kuvat tulevat tietokoneelle väärässä järjestyksessä: Latausohjelma aloittaa kuvien siirron jostain muistikortin keskeltä, jatkaa loppuun, ja vasta sitten siirtää kortin alkupään kuvat. Kuvat tulevat tietokoneelle järjettömään aikajärjestykseen.
Otin yhteyttä Canonin Skandinavian tukeen ja selitin ongelman: kuvien lataus alkaa jostain kortin keskeltä, ja kuvat tulevat tietokoneelleni väärään järjestykseen.
Canonin Skandinavian tuki vastasi ystävällisesti, että minun tulee ruksata ZoomBrowser EX -ohjelman kohta 'kaikki kuvat', muuten ohjelma lataa vain edellisen latauksen jälkeiset uudet kuvat.
Canonin Skandinavian tuen antama vastaus oli aivan oikea vastaus. Se ei kuitenkaan ollut vastaus minun esittämääni kysymykseen, vaan johonkin ihan muuhun kysymykseen: Jos lataan 'vain uudet kuvat', lataus todella alkaa jostain muistikortin keskeltä (edellyttäen että kortilla vielä on jo aiemmin ladattuja kuvia), mutta se myös päättyy kortin loppuun. Eivätkä kuvat mitenkään tulee väärään aikajärjestykseen.
Canonin Skandinavian tuen vastaaja oli lukenut kysymystäni vain niin pitkälle, että tunnisti ensimmäisen tutun asian 'ohjelma aloittaa lataamisen keskeltä korttia'. Pelkän tämän informaation varassa hän riensi vastaamaan että minun pitää ruksata 'kaikki kuvat'.
Vastaaja ei edes yrittänyt ajatella: Miksi ihmeessä minä haluaisin ladata uudestaan kuvat jotka on jo kertaalleen ladattu? Miksi minä valitan sitä, että kuvat tulevat väärään aikajärjestykseen? Hän antoi vastauksen, joka ei sovi esitettyyn kysymykseen. Hän ei ottanut informaatiota vastaan, vaan riensi vastaamaan omaan nopeaan mielikuvaansa siitä, mitä luuli minun kysyneen.
Canonin Skandinavian tuen vastaus tuli 'no-reply'-sähköpostina. En siis voinut suoraan vastata heidän antamaansa väärän kysymyksen oikeaan vastaukseen. Sen sijaan minun on taas selitettävä koko litania uudestaan Canonin nettisaitin lomakkeella. Tällä kertaa pitää muistaa lisätä, että kaikki kuvat ovat uusia, ja tulevat väärässä järjestyksessä. Saa nähdä, mitä vastaaja tällä kertaa luulee minun kysyvän.
Olen törmännyt tähän samaan ongelmaan lukuisten muidenkin tukipalvelujen kohdalla. Siksi yritän aina kertoa kaikki yksityiskohdat ja faktat, joiden arvelen voivan vaikuttaa asiaan. Ongelma on siinä, että vastaajat eivät lue kysymyksiä, vaan ryntäävät vastaamaan ensimmäiseen tunnistamaansa seikkaan. - Valitettavasti he vain arvaavat säännöllisesti väärin. Tarkkakaan informaatio ei mene perille, jos vastaanottaja ei ole asennoitunut ottamaan vastaan informaatiota.
Tutkin tarkemmin kamerani tiedostojärjestelmää: Jostain syystä kortille näkyy usein syntyvän kaksi kansiota jopa saman päivän aikana. Ja jostain syystä latausohjelma lataa ensin uudemman kansion ja vasta sitten vanhemman. Ohjelmassa ei ilmeisesti mitenkään voi vaikuttaa siihen järjestykseen, missä se kansiot lataa. Ohjelma siis yksinkertaisesti vain on huono.
En muuten käytä ZoomBrowser EX:ää. Vaan suorasiirtoa. Eikä siinä ole 'kaikki/vain uudet' -valintaa.
Joskus tuntuu niin toivottomalta.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
Kimin huono onni
Kimi Räikkösen McLaren-Mercedes F1-kilpa-autolla on tapana hajota milloin minkäkin osan pettäessä. Samaan aikaan tallitoveri Juan Pablo Montoyan auto ja useimpien muiden kärkitallien autot useimmiten toimivat luotettavasti. - Puhutaan Kimin huonosta onnesta, mutta onko se realistinen mielikuva? Eikö aivan toisenlainen mielikuva vastaa tapahtumia paljon paremmin?Kimi Räikkönen on kärsinyt uskomattoman määrän haavereita tämän vuoden F1 GP-ajoissa. Ranskan osakilpailussa Magni Coursissa heinäkuun alussa hajosi moottori. Viikon päästä Englannin Silverstonen harjoituksissa öljypumpusta katosi veto. Saksan GP:ssä Hockenheimin radalla 24.7.2005 Kimi keskeytti kirkkaalta johtopaikalta kun autosta petti hydrauliikka ja auton vaihteisto lakkasi toimimasta.
Kimi Hockenheimin kisan jälkeen: - Mitä tässä voi sanoa. On aina inhottavaa keskeyttää ja kun ajaa johdossa hyvällä etumatkalla, niin se on vielä pahempaa. Tämä on pahin asia, mitä saattoi tapahtua, sillä kisa näytti jo olevan hoidossa. Moottoriurheilu on kuitenkin tällaista. Minulla näyttäisi tällä kaudella olevan roima määrä epäonnea. Matemaattiset mahdollisuudet maailmanmestaruuteen ovat vielä olemassa, mutta vaikeaksi se käy.
Miksi juuri Kimillä olisi noin huono onni? Kun samaan aikaan tallin toinen auto useimmiten on toiminut moitteetta. Miksi juuri Kimin autosta pettää milloin mikäkin paikka?
McLarenilla lienee tällä hetkellä paras F1-auto. Kimi lienee tällä hetkellä paras tai toiseksi paras F1-kuljettaja. Kuitenkaan Kimistä ei ilmeisesti tule maailmanmestaria tänä vuonna. Ei ainakaan ellei Kimin kummallinen epäonni pian lakkaa. Kimin mahdollisuudet ovat menneet alati hajoavan auton takia. - Poikkeuksellisen huonoa onnea?
"Kilpa-ajossa ei ole kyse onnesta. On kyse ammattitaidosta", sanovat tallien edustajat. On kyse kuljettajan ammattitaidosta ja mekaanikkojen ammattitaidosta.
Kimin auton viat eivät voi johtua kuljettajasta, niiden on siten pakko johtua mekaanikoista tai moottorin valmistajista. Koska Montoyan auto useimmiten kuitenkin tikittää kuin kello, ongelman on oltava Kimin oman tiimin mekaanikoissa.
Koska muuta informaatiota ei ole käytettävissä, vaikuttaa siltä, että Kimi Räikkösen tiimissä on joku, joka ammattitaidottomuuttaan tai tahallaan(!) tekee työnsä niin, että Kimin auto ei kestä.
Vai onko F1-mekaanikkojen fyysisesti ja psyykksesti raskas työ liian raskasta? Saako kenties väsymys ylivallan ammattitaidosta? - Mutta silti: Vain Kimin tiimissä kaikkien tallien kaikista tiimeistä?
Kimin 'epäonnesta' saatava informaatio puhuu ammattitaidon puutteesta nimenomaan Kimin tiimissä. MacLaren-tallissa ammattitaidon puute tuntuu aika yllättävältä. Onko kyse sittenkin tahallisesta sabotaasista? - Me muodostamme mielikuvamme saatavilla olevan informaation perusteella.
Jos linkkilista ja arkisto eivät näy, klikkaa tästä,
blogin otsikkoa 'mielikuvaelama' tai '<< Home' -linkkiä yllä.
